Näe puu metsältä

Kataja (Juniperus communis)

Vanha sanonta kuuluu: pitää nähdä metsä puilta. Tällä kertaa ajattelen toisinpäin: pitää nähdä puut metsältä. Yhdellä kävelylenkillä löysimme tien reunasta suuren katajan. Lähemmäs tultuamme näimme puun vierellä kyltin puun rauhoituksesta. Valtava komea puuvanhus! Saamamme tiedon mukaan muurahaiset olivat kaivertaneet rungon ontoksi. Siitäkin huolimatta puu näytti elinkelpoiselta. Puun koon voi havaita katselemalla kuvaa ja vertaamalla sitä ihmisen kokoon.

Ylen uutisen mukaan Suomessa on noin 3500 rauhoitettua luonnonmuistomerkkiä. Se voi olla puu, kivi, kiviryhmä, lähde, hiidenkirnu tai joku muu luonnonmuodostelma. Jo vuodesta 1923 tällainen rauhoittaminen on ollut mahdollista. Olisko Tohmajärvellä sellaisia paikkoja tai puita, joille kannattaisi hakea rauhoitusta?

Puut ja metsä. Tulonlähde monelle maanomistajalle. Metsä ja metsässä vaeltelu on myös terveellistä. Se edistää sekä mielenterveyttä että fyysistä terveyttä. Kansallissäveltäjä J. Sibeliuksellakin oli taskussaan tulitikkulaatikko, jossa hän säilytti sammalta, neulasia ym kunttaa eläytyäkseen tarvittaessa suomalaiseen metsän  tuoksuihin. Amerikkalainen luonnonfilosofi H.D.Thoreau on kuvaillut metsässä kuljeskelua kirjassaan "Kävelemisen taito". Kirja päättyy vuolaaseen kuvaukseen ilta-auringossa kylpevästä maisemasta: "Aurinko laskee jollekin syrjäiselle niitylle, minne ei näy yhtään taloa, ... -- sinne missä vain yksinäinen ruskosuohaukka liitelee sen kultaamin siivin tai vain piisami katselee ulos pesäkolostaan ja missä suon keskeltä pieni mustajuovainen puro juuri alkaa kiemurrella kaartaen hitaasti lahoavan kannon ympäri."