Kuvia Kemien mäeltä

Näsiä (Daphne mezereum)

Kävelylenkillä on hyvä pitää silmänsä auki. Joskus on hyvä pysähtyä ja katsella ympärilleen. Mukana kulkeva puhelin mahdollistaa kuvien ottamisen siltä seisomalta. Tässä kaksi kuvaa tämäniltaiselta (26.4.) lenkiltä Kemien mäen rinteillä. Näsiä eli riidenmarja on leskenlehden kanssa kevään ensimmäisiä kukkijia. Valitettavasti kasvi on erittäin myrkyllinen. Kukissa on voimakas, huumaava tuoksu, joka voi aiheuttaa pahoinvointia. Erityisesti kauniit, punaiset marjat ovat myrkyllisiä nisäkkäille. 

Toiseen kuvaan taltioitu hetki on mielenkiintoinen: maiseman yllä leijuva harso on etelästäpäin saapuva lumisadekuuro. Pian se saavuttikin meidät. Talvi ja kevät taistelevat keskenään. Onneksi kevät voittaa tähän aikaan vuodesta!

Lumisade on alkamassa (kuva on otettu Tiilikaisentien lähellä olevalta kumpareelta)

Magdalan Maria

Jeesuksen seurassa liikkui myös naisia. Yksi mielenkiintoisimmista henkilöistä on Magdalan Maria. Toisen pääsiäispäivän evankeliumissa kerrotaan hänen kohdanneen Mestarinsa tyhjän haudan äärellä. Jeesus kielsi Mariaa koskemasta häneen, kun Maria suuren tunnekuohun vallassa olisi halunnut halata häntä. Sen sijaan Jeesus antoi hänelle tehtävän: vie sanaa veljille (ja samantien muillekin).

Kuka oli tämä salaperäinen nainen? Helpompaa on sanoa, mitä hän ei ollut.  Hän ei ollut Jeesuksen vaimo, eikä edes rakastajatarkaan. Eikä hänellä ollut sellaista asemaa opetuslasten joukossa niin kuin monet apokryfiset evankeliumit antavat ymmärtää. Eikä hän ollut se ”jota Jeesus rakasti”. Viimeksi mainittu lienee ollut apostoli Johannes. 

Raamatun mukaan Jeesus oli ajanut Magdalan Mariasta seitsemän demonia ja hänen kerrotaan tukeneen sen jälkeen Jeesuksen seuraajajoukkoa varoillaan. Todennäköisesti hän kulki myös mukana.  Hän kuului myös siihen joukkoon, joka vieraili haudalla.

Pääkallo  (kuva wikimedia Commons)

Erään legendan mukaan hän vietti viimeiset vuotensa Etelä-Ranskassa vieden evankeliumia Marseillen seudulle. Hän tuli haudatuksi erään kirkon lattian alle muiden pyhimysten joukkoon. Hänen oletetusta pääkallostaan ranskalaiset tutkijat ovat tehneet rekonstruktion eli sen, miltä Magdalan Maria on mahdollisesti saattanut näyttää. Ehkä hän oli tuon näköinen... 

Kuvia rekonstruktiosta voi katsoa sivustolta:   https://www.visualforensic.com/project/mary-magdalene 

Magdalan Marian pääkalloa säilytetään Basilique Sainte Marie Madeleine -kirkon kryptassa. Tämän komean goottilainen kirkon rakentaminen alkoi vuonna 1295 (työ saatiin päätökseen vasta vuonna 1532). Paikkakunta on nimeltään St-Maximin-la-Sainte-Baume Ranskan kaakkoiskulmassa olevassa provinssissa (Provence-Alpit-Riviera, hallintopääkaupunkina Marseille).

Tärkeämpää kuin ulkonäkö on se, että tämä vaikeita vaiheita kokenut nainen sai rauhan Jeesuksen seurassa ja että hän oli Ylösnousseen todistaja  aina Välimeren toiselle laidalle saakka.

Palmusunnuntaina

Sain virikkeen Kaisa Raittilan iltahartaudesta kirjoittaa palmusunnuntaista runon. Esitin sen tänään 5.4.2020 palmusunnuntain sanajumalanpalveluksessa Kemien srk-talossa. Runo menee näin:

HÄN KÄY KAUPUNKIIN                      runo palmusunnuntaina 5.4.2020

Hän käy kaupunkiin.

Galilean mies,

aasilla ratsastaen.

Kaukana ovat

Nasaretin muurit,

ja Kapernaum,

ja siellä Simonin koti.

Kaukana ovat

Gennesaretin aallot,

keinuvat veneet

ja kalastajien huudot:

Nyt on saalista!

Kaukana ovat

kansan ahnaat silmät ja kädet:

opeta, paranna, lohduta.

Anna leipää,

anna kalaa,

anna toivo.

Hän käy kaupunkiin.

tuo Galilean mies,

aasilla ratsastaen.

 Kysyviä ja nälkäisiä

silmiä katu täynnä.

Kuka olet

ja mitä teet täällä?

Sinäkö Messias

ja tuo rääsyläisten joukko,

sinun seuraajasi,

sinun hovisi:

karkeita miehiä ja naisia!

Mitä tänne tulet,

tämä on pyhä kaupunki!

Katso muureja ja portteja

ja temppeliä:

Salomon rakentamaa.

Uhrisavu nousee

täällä alati.

Lampaat ja vuohet määkivät,

ja naudat mylvivät

kun heidän kurkkunsa leikataan auki.

Katso, sinä Galilean mies:

täällä kaikki tapahtuu Jumalan kunniaksi.

Hän käy kaupunkiin.

tuo Nasaretin, Galilean ja Gennesaretin mies,

aasilla,

aasintamman varsalla ratsastaen.

Onko sinun ikävä

Galileanmeren tuulia ja aaltoja,

erämaan hiekkaa ja kiviä,

Saaronin laakson keväisiä liljoja

ja sitä vihantaa ruohoa,

jota lampaat ja vuohet

ahmien syövät?

Käyt kaupunkiin,

jossa on ahtaat kujat

ja loppumaton kielten Baabel

ja kakofonia.

Hajut, huudot ja se tungos,

salakavalat katseet

ja hennatut silmät

kujien hämärässä.

Kolikkojen kilinä pöydillä

ja sydämissä

loputonta kaupankäyntiä toreilla ja kujilla.

Ja kaiken yllä

temppelin ja Antoniaan linnan varjo.

Ylipappien katseet ja

sotilaiden viivasuorat suut.

Tämä on kaupunki

niille, joilla on valta ja voima.

Heidän on ruoskintapaalu linnan pihassa.

Hän käy kaupunkiin,

tuo Galilean mies,

ottaa aasin harjasta kiinni

ja laskee jalkansa kiveykselle.

Nuo jalat,

jotka Maria kerran voiteli.

”Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua”,

näin Johannes muisteli.

Maan ja mullan tuoksua,

kitkeränsuloista.

Siunatut jalat,

jotka Maria voiteli

hänen hautaamistaan varten.

Jalat,

joiden läpi sotilaat

iskivät yhden ainoan naulan.

Maria rikkoi sinetin

ja valutti

kallisarvoisen öljyn jaloillesi

ja kuivasi ne hiuksillaan.

Kuolema ja kärsimys

rikkoi sinun henkesi ja ruumiisi,

sinä Galilean mies.

Sinä annoit kaiken pois,

niin kuin Mariakin.

Kallisarvoisimman.

Särkynyt pullo

ja murrettu sinetti

ja sinun särkynyt ruumiisi,

ristillä auringon laskiessa.

Mikko Lappalainen