Viruksen varjossa

Elämme kummallisia aikoja. Se, mikä oli varmaa ja ennustettavaa, on muuttunut epävarmaksi ja ennakoimattomaksi. Terveys, elämä, läheiset, työpaikka, ansiotulot. Inhimillinen kosketuskin on tauolla. Tavallinen kaupassakäyntikin voi olla vaarallinen arkiaskare. Mistä löytäisin lujaa maata jalkojeni alle?

Näiden uhkakuvien keskellä olen palannut yhä uudelleen tavailemaan espanjalaisen mystikon Teresa Avilalaisen (1515-1582) ”kirjanmerkkiä”. Tällä pienellä rukouksella ja aforismilla on todellakin erikoinen nimi: ”Teresan kirjanmerkki”. Ehkä hän ajatteli sen pienelle lapulle kirjoitetuksi vakuutteluksi, jota voi pitää lukemansa kirjan välissä merkitsemässä sitä kohtaa, jota on juuri lukemassa. Tai sitten se on ns. hengellinen kirjanmerkki ihmisen ”elämän lehtien” väliin muistuttamaan Jumalan huolenpidosta. Teksti kuuluu näin, sekä suomeksi että espanjaksi:

”Älköön mikään

huolettako sinua.

Älköön mikään

pelottako sinua.

Kaikki on ohimenevää.

Kärsivällisyys

voittaa kaiken.

Siltä, joka pysyy Jumalassa.,

ei puutu mitään.

Jumala yksin riittää. ”

”Nada te turbe,

nada te espante;

todo se pasa,

Dios no se muda.

La pacientia todo lo alcanza.

Quien a Dios tiene nada la falta:

solo Dios basta.”

Mikko Lappalainen

rovasti

Sisäinen rauha 3

Sisäinen rauha – mahdottomuus tänä aikana? 3 osa

Hiljainen rukous

Erästä kristillisen mietiskelyn muotoa kutsutaan nimellä keskittävä rukous, mutta nimitykset eivät ole kovin tärkeitä. Tällaisessa rukouksessa on kyse siitä, että rukoilijassa on herännyt kaipaus vähentää sanoja ja viipyä enemmän hiljaa Jumalan kasvojen edessä.

Tämäntyyppisessä hiljaisessa rukouksessa ei mietiskelyn kohteena ole edes Raamatun sana, vaan rukoilijan koko olemus yksinkertaisesti suuntautuu Jumalaan/Kristukseen. Hiljaisuudessa ajatukset pulppuavat mieleen, mutta ei se mitään, rukoilija voi tyynesti todeta, miten mieli vaelsi taas johonkin muualle, päästää ajatuksesta irti ja palata suuntautumaan Kristukseen. Rukoushetki koostuu tällaisesta irti päästämisestä ja palaamisesta keskukseen, Kristuksen lähelle.

Avuksi voi valita itselleen rukoussanan, ”pyhän sanan”, jota hiljaa mielessään toistelee. Sen tulee olla lyhyt, yksi tai enintään kaksi sanaa. Esimerkiksi Jeesus, Herra armahda tai Tässä olen. Rukoussana ei ole mantra, vaan sen on tarkoitus auttaa pysymään suuntautuneena Jumalaan. Jos mieli tyyntyy niin että rukoussanakin jää tarpeettomana pois, hyvä niin.

Jos maltat istua hiljaa paikallasi tällaisessa rukouksessa esimerkiksi 20 minuuttia, saatat rukoushetkesi loppupuolella havaita, että ajatusten rumba on laantumaan päin. Mutta vaikka näin ei kävisi, voit tyynesti todeta Jumalalle että ”tällainen tämä rukoukseni nyt oli” ja palata levollisesti muihin puuhiisi.

Tällainen mietiskely pitkäjänteisesti harjoitettuna voi olla tie kestävämpäänkin tyyneyteen elämän myrskyissä. Mutta Jeesuksen seuraamisen tie ei automaattisesti merkitse ”ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa”. Se on vehnänjyvän ja palvelemisen tie. Seuraavat kolme lausetta kuvaavat, miten perusinhimillisten tarpeiden vastaista mietiskely pohjimmiltaan on. Kuitenkin kaiken pohjalla on niin syvä turvallisuuden tunne, että nämäkin tavoitteet tulevat mahdollisiksi:

Päästän irti turvallisuuden tarpeestani.

Päästän irti arvostuksen ja kiitoksen saamisen tarpeestani.

Päästän irti kontrollin ja hallinnan tarpeestani.

Tätäkin on sisäinen vapaus, että minua ei enää hetkauta suuremmin ihmisten moitteet eivätkä kiitokset. Kun turvani on Jumalassa, minun ei tarvitse etsiä turvallisuutta esimerkiksi kuluttamisesta tai ripustautumisesta toiseen ihmiseen. Kun päästän irti ylimitoitetusta elämäni hallinnan tarpeesta, en putoa tyhjyyteen, vaan Jumalan syliin.

Tällaisella rukoustavalla on siis yhteytensä myös ihmiskunnan suurimpiin kysymyksiin, kuten miten voisimme vapautua ylikulutuksesta ja palata kunnioittamaan luonnon tasapainoa.

Ehkä koronaepidemia havahduttaa meitä miettimään miten voisimme toteuttaa siirtymän kohtuullisempaan, omavaraisempaan ja kaikessa yksinkertaisuudessaan onnellisempaan yhdessä elämisen tapaan? Vaikeillakin asioilla voi olla annettavaa, vaikkapa viisautta rakentaa toisenlaista tulevaisuutta.

Tänä paastonaikana on tärkeää, ettei seuraa jatkuvasti tiedotusvälineitä ja täytä mieltään vain uutisvirralla. Kohtuus on siinäkin hyve. Sen sijaan voi ajatella, että meille on annettu tämä vauhdin hiljentämisen aika, jotta ymmärtäisimme paremmin, mikä elämässä on olennaista. On hyvä pitää yhteyttä läheisiin, on hyvä kuulostella, mitä omalle suhteelle Jumalaan kuuluu.

Sisäinen rauha ei ole mahdottomuus tänäkään aikana. Ehkä tämä on alkusoittoa sellaiselle ajalle, jossa Jumalan valtakunta saa valaista maailmanmenoa ja uudistaa sitä. Jumala voi tehdä ihmeellisiä asioita, ja sinä voit rauhassa katsella hänen töitään.

Siunausta sinulle arkesi keskelle, kärsivällisyyttä ja voimaa omalla tielläsi Jeesuksen ihmeellisessä seurassa!

Voimallinen Kristus ympäröiköön sinut suojeluksellaan!

Sisäinen rauha 2

Sisäinen rauha – mahdottomuus tänä aikana? 2 osa

Kristillinen raamattumietiskely

Yksi tapa löytää Raamatusta, tuttua tutummistakin kohdista, uutta ammennettavaa, kulkee nimellä:

Kutsu rukoukseen Sanan äärellä

Valitse ensin lyhyt Raamatun kohta, esimerkiksi jonkin raamatunlukuoppaan avulla. Tai voit alkaa lukea vaikkapa Markuksen evankeliumia pienissä pätkissä.

Asetu sitten rauhalliseen rukouspaikkaasi, hengittele hetki ja seuraa näitä ohjeita:

Viivy Jumalan läsnäolossa.

Jouluevankeliumin alku (englanti/kreikka)

Pyydä, että ajatuksesi ja koko olemuksesi saavat suuntautua Häneen.

Lue Sana useaan kertaan.

Kertomustekstissä: Astu itse näyttämölle mielikuvien ja aistien avulla. Mieti, millainen on se maisema, jossa kertomus tapahtuu. Mitä näet, mitä kuulet, mitä haistat? Mikä vuorokaudenaika on ja millainen sää? Keitä ihmisiä näet ympärilläsi? Kuka itse olet ihmisten joukossa? Jos mahdollista, keskustele tekstin henkilöiden kanssa, erityisesti Jeesuksen kanssa.

Muussa tekstissä: Ole rauhassa sen kohdan, lauseen tai sanan kanssa, joka nyt pysäyttää ja kutsuu.

Mitä Jumala tässä puhuu?

Mihin hän sinua kutsuu?

Mikä sinua erityisesti koskettaa?

Päätä rukoushetkesi tietoisesti, esimerkiksi Isä meidän -rukoukseen.

Rukoushetkesi jälkeen varaa vielä pieni hetki. Pohdi, mitä rukouksessasi tapahtui. Nousiko esiin jokin mielikuva, tunne tai sana? Kirjoita ne muistiin itsellesi.

Saat ajatella, että Jumala puhuu sinulle suoraan, Sanansa välityksellä. Ehkä sellaisen kohdan välityksellä, joka herättää sinussa tunteita: iloa tai ärtymystä tms. Tai jonkin muiston tai oivalluksen kautta. Ja vaikka rukoushetkesi jälkeen tuntuisi, että mitään ei tapahtunut, ole levollinen – voi olla että jotain tapahtui sinussa syvällä tasolla ja kantaa hedelmää vasta myöhemmin.

Rukous ei koskaan ole suorittamista. Se on olemista Rakastetun, Jumalan, lähellä, tuntui miltä tuntui.