Muutama runo

Torstaina 4.7.2019 Tohmajärven kirkossa pidettiin "Suurin niistä on" -runo ja musiikkitapahtuma. Luin siellä muutamia runoja, joista tässä muutama:

Tohu wa wohu  -- autio ja tyhjä

Maa oli autio ja tyhjä,

tohu wa-vohu.

Valkea tyhjä taulu,

Suuren Mestarin kädessä

jonka silmissä

loistavat kaikki spektrin värit.

Sininen,

punainen,

vihreä,

keltainen

ja oranssi.

Värejä ja ääniä,

sirkuttavia, kurnuttavia,

siriseviä, mylviviä…

meressä, ilmassa ja juuri maalle nousemassa.

Vetämässä ilmaa keuhkoihinsa,

päästämässä suustaan

elämisen riemun kiljahduksen…

Siemeniä ja puita,

emiä ja heteitä,

hedelmiä ja hedelmöittymistä,

elämän

suurta ihmettä.

Ja samalla

kuolemista ja kuihtumista,

maatumista ja muuttumista,

sukupuuttoa,

meteorisadetta

hyökyaaltoja

 ja tulivuorenpurkauksia.

Evoluution voimaa

keskellä

luopumista

ja kuolemaa,

antamista ja ottamista

jotta uutta syntyisi…

Kaiken tämän keskellä

itse Jumala käyskenteli illan viileydessä.

Maailma sykki,

kurnutti, vihelsi ja sirkutti

hänen ympärillään.

Puut tarjosivat hänelle hedelmiään,

kukat hehkuivat parhaimmissaan

kuin hovineidot kuninkaan tullessa

valtakunnansaliinsa.

Vain yksi oli poissa.

Hän,

jota Jumala etsi.

Ihminen.

Hän oli jo mennyt.

Muuttanut kaupunkiin,

vaihtanut osoitetta,

-         ei asu enää täällä –

Hän on päällystänyt katunsa

kivellä ja asvaltilla,

lukinnut betonisen lokeronsa oven

ja nukahtanut

värillisten ruutujen loisteeseen. 

Ihminen,

hän ei ole enää täällä.

Hän on mennyt kivulla synnyttämään

ja otsa hiessä leipäänsä ansaitsemaan,

tuskaansa ja,

kiroustansa kantaen.

Yhä uudelleen ja uudelleen

Aadam löytää itsensä Eevan sylistä

ja Eeva Aadamin.

he etsivät ja janoavat,

itkevät ja nauravat,

elävät ja kuolevat,

huulillaan kysymys,

johon vain Jumala tietää vastauksen:

mitä on rakkaus?

Kuusamoon saakka

Mies ja nainen

ja vanha foordi,

lava-auto, häkäpöntöllinen.

Mies ja nainen.

Uutiskuvassa,

matkalla Kuusamoon,

veteraaniautojen kokoontumisajoon.

Toimittaja kysyy:

Kestääkö rakkaus perille saakka?

Nainen vastaa:

Kyllä se Kuusamoon saakka kestää.

Jättäkää ny jotakin myös paluumatkalle!

Sairas vaimo

Olet sairaana.

Yskit,

hengityksesi rohisee

ja on vaikea olla.

Nyt onneksi nukut.

Rakkaus on siä,

että silitän päätäsi,

harmaita hiuksiasi,

vaikka

sormeni ovat jääkylmät.

Ulkona on harmaata.

Saarna 7.7.2019

Tässä saarna, jonka Marja Multanen luki Tohmajärven kirkossa 7.7.2019 minun puolestani. Viruin kotona sen aikaa kotona tautisena.

Hyvät seurakuntalaiset!

Onko olemassa alempiarvoisia ihmisiä kuin sinä? No, ei tietysti ole, mutta…

Mutta jos ihan rehellisesti alkaisimme tutkia itseämme, alkaakin löytyä aste-eroja. Periaatteessa kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta --- ovatko toiset tasa-arvoisempia kuin toiset?

En mie mikään rasisti ole, mutta…

Liekö kuitenkin tosiasia, että me suhtaudumme joihinkiin ihmisiin alentuvasti,

ihmisiin, jotka ovat jollain tavalla erilaisia kuin ns. enemmistö tai muuten poikkeavia ihonvärin, sukupuolen, sosiaalisen aseman, seksuaalisen suuntautuneisuuden takia.

Sellaisia ihmisiä, joista on jotain pahaa sanottavaa…

Hyvät ystävät! Tällaisten ihmisten kanssa Jeesus kaveerasi. ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”

Itämailla yhteinen ruokailu oli osoitus voimakkaasta yhteydestä ja yhteen kuuluvaisuudesta. Ennen vanhaan beduiinin teltassakin sai vieras oleskella ja syödä samasta astiasta kuin isäntäväki, ennen kuin häneltä edes alettiin kysellä kuka hän on.

Niin voimakas oli ateriayhteyden merkitys! Lukekaapa evankeliumeja läpi ja kiinnittäkää huomiota ateriahetkiin. Keiden kanssa Jeesus ruokaili?

Jeesus sotki toiminnallaan fariseusten ja kirjanoppineiden perinnäissäännöt, eritoten puhtaussäännöt. Syntinen oli samalla kertaa saastainen, eikä hänen saanut koskea.

Mutta, hyvät ystävät, Jeesus teki tyhjäksi toiminnallaan SYYN JA SEURAUKSEN LAIN. Mikä se on?

Se on tämä:

Jos teet syntiä. saat rangaistuksen.

Jos teet hyvää, sinut palkitaan.

Näillä syntisillä, publikaaneilla ja portoilla ei ollut mitään mahdollisuutta pelastua.

Heidät oli jo tuomittu. Ihmiset olivat heidät tuominneet.

Muuten joskus kuulin vitsintapaisena kerrottavan anteeksisaamisesta: Jumala antaa anteeksi, ihmiset ei. Liekö tuttua Tohmajärvelläkin?

Mitä Jumala ajatteli tästä syyn ja seurauksen laista?

Koska Jumala on oikeudenmukainen ja vanhurskas, Hän ei jättänyt rankaisematta synnistä.

Miten se tapahtui? Katselkaa Tohmajärven kirkon alttaritaulua. Siinä on Jumalan vastaus, joka mursi syyn ja seurauksen lain.

Muuten, jos tuo hirmuinen laki olisi voimassa, pääsisikö kukaan meistä taivaaseen?

Todennäköisesti ei.

Hyvät teot, hyvä asenne, sopuisa ja lempeä olemus, väkevä raamatuissa ja veisuissa, oisko niissä jo riittävästi, että Pyhä Pietari edes raoittaisi porttiansa?

No, ehkä raoittaisi ja kysyisi, kukas fariseus se siellä, yrittää taivaaseen omilla ansioillaan!

Hyvien ihmisten perisynti lienee nimenomaan sielun salaisiin sopukoihin kätketty ylpeys, joka kirkkoisien mukaan on synneistä pahin.

Hyvät ystävät,

Jumalan valtakunta ei toimi syyn ja seurauksen lain mukaan. Oikeastaan – tämä oli ihan uusi oivallus tätä saarnaa tehdessäni --- kukaan ei pääse taivaaseen.

Aivan päinvastoin kuin joku pastori Kyllönen kirjassaan ”kaikki pääsevät taivaaseen” – kirjassaan sanoi.

Kukaan ei pääse taivaaseen, ellei Jumala armahda!

Syyn seurauksen hirmuinen laki murtui Jeesuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Paavali sanoo roomalaiskirjeen viidennessä luvussa: ”Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti.”

Syntiset eivät pääse taivaaseen, mutta armahdetut syntiset pääsevät. Kuinka lohdullista se onkaan!

Jumala jopa etsii näitä syntisiä, niin kuin päivän evankeliumin vertauksissa kuulimme.

Jumala sytyttää lamppuja ja lähettää suuren harjansa liikkeelle. Nurkkia valaistaan ja pölyjä lakaistaan, jotta se kallisarvoinen raha / ihminen löytyisi!

Sairaus, kuolema ja elämän vastoinkäymiset luutivat ihmissydäntä, jotta Kristus voisi tulla sielun pöytävieraaksi…

Jeesus sanoo: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”

Liekö ruotsalainen runoilija Ylva Eggehorn ajatellut tätä raamatunkohtaa  kirjoittaessaan seuraavan runon:

”Tahtoisin tulla lähellesi,

kuin kuppi teetä ja parvekkeelle sytytetty lyhty

ja parvekkeen likainen ja pehmeä räsymatto

tai vähän lerpahtaneet kukat illan suussa.

Tahtoisin löytää sanat ja paikan

ja pölyn ja paloöljyn ja teen ja sokeripalojen

hajun

että jäisimme toistemme silmiin

näin, ennen hymyä jota ehkä hetken säästämme

ja sanomalehti rapisisi ja vierähtäisi lattialle

ja lapsi nauraisi hiljaa jostain

ja me vain istuisimme, vain tietäisimme

että Jumala on Jumala.

Ja se riittää. ”