Tohu wa
wohu -- autio ja tyhjä
Maa
oli autio ja tyhjä,
tohu
wa-vohu.
Valkea
tyhjä taulu,
Suuren
Mestarin kädessä
jonka
silmissä
loistavat
kaikki spektrin värit.
Sininen,
punainen,
vihreä,
keltainen
ja
oranssi.
Värejä
ja ääniä,
sirkuttavia,
kurnuttavia,
siriseviä,
mylviviä…
meressä,
ilmassa ja juuri maalle nousemassa.
Vetämässä
ilmaa keuhkoihinsa,
päästämässä
suustaan
elämisen
riemun kiljahduksen…
Siemeniä
ja puita,
emiä
ja heteitä,
hedelmiä
ja hedelmöittymistä,
elämän
suurta
ihmettä.
Ja
samalla
kuolemista
ja kuihtumista,
maatumista
ja muuttumista,
sukupuuttoa,
meteorisadetta
hyökyaaltoja
ja tulivuorenpurkauksia.
Evoluution
voimaa
keskellä
luopumista
ja
kuolemaa,
antamista
ja ottamista
jotta
uutta syntyisi…
Kaiken
tämän keskellä
itse
Jumala käyskenteli illan viileydessä.
Maailma
sykki,
kurnutti,
vihelsi ja sirkutti
hänen
ympärillään.
Puut
tarjosivat hänelle hedelmiään,
kukat
hehkuivat parhaimmissaan
kuin
hovineidot kuninkaan tullessa
valtakunnansaliinsa.
Vain
yksi oli poissa.
Hän,
jota
Jumala etsi.
Ihminen.
Hän
oli jo mennyt.
Muuttanut
kaupunkiin,
vaihtanut
osoitetta,
-
ei
asu enää täällä –
Hän
on päällystänyt katunsa
kivellä
ja asvaltilla,
lukinnut
betonisen lokeronsa oven
ja
nukahtanut
värillisten
ruutujen loisteeseen.
Ihminen,
hän
ei ole enää täällä.
Hän
on mennyt kivulla synnyttämään
ja
otsa hiessä leipäänsä ansaitsemaan,
tuskaansa
ja,
kiroustansa
kantaen.
Yhä
uudelleen ja uudelleen
Aadam
löytää itsensä Eevan sylistä
ja
Eeva Aadamin.
he
etsivät ja janoavat,
itkevät
ja nauravat,
elävät
ja kuolevat,
huulillaan
kysymys,
johon
vain Jumala tietää vastauksen:
mitä
on rakkaus?
Kuusamoon saakka
Mies
ja nainen
ja
vanha foordi,
lava-auto,
häkäpöntöllinen.
Mies
ja nainen.
Uutiskuvassa,
matkalla
Kuusamoon,
veteraaniautojen
kokoontumisajoon.
Toimittaja
kysyy:
Kestääkö
rakkaus perille saakka?
Nainen
vastaa:
Kyllä
se Kuusamoon saakka kestää.
Jättäkää
ny jotakin myös paluumatkalle!
Sairas vaimo
Olet
sairaana.
Yskit,
hengityksesi
rohisee
ja
on vaikea olla.
Nyt
onneksi nukut.
Rakkaus
on siä,
että
silitän päätäsi,
harmaita
hiuksiasi,
vaikka
sormeni
ovat jääkylmät.
Ulkona
on harmaata.