mökkikuva

mökkikuva

tiistai 19. helmikuuta 2019

Äla pelkää huomista



Kirjastosta tuli napattua runokirja mukaan. Kävin illalla palauttamassa yhden kirjan ja samalla tuli selailtua lehtisalin itselainaushyllyjä. Sieltä lähti mukaan  keskisuomalaisen, nyt jo eläkkeellä olevan, toimittaja ja kansanedustaja Aino Suholan runokirja ”Jos ois joku, vaikka Jumala.” (Otava 2008).  Hauskoja, sattuvia ja todentuntuisia runoja, joissa ei sanoja säästellä. Jumalakin saa osansa. Hänen  joulurunonsa on säälimätön verbaalirusikointi joulun valmistelun hulluudesta. Runo päättyy sanoihin: ”Ja sitten joulu tulee ja minulta itku ja ne sanovat, että hyvänen aika, mikä sille nyt yhtäkkiä tuli.” Toisaalta Aino Suholan toinen jouluruno ”Suuri vieras” kävisi osaksi kenen tahansa papin joulusaarnaa.

(kuva: Magnus Weckström, Otava)
Aino Suholan runoissa puhutaan suorasukaisesti myös Jumalasta, vaikkakin runojen piikki taitaa enemmänkin sohia hengellistä sanankäyttöä ja käytänteitä. Runo Jumalasta ja pajatsosta (Eturessu tyhjäksi) on mainio:


”Jumala voi



mutta pitääkö sitä niin hirveästi keuhkota

ja saada toimimaan

niin kuin se olisi joku pajatso

josta saa eurolla

eturessun tyhjäksi”



”Sota”-runo on vaikuttava ja osuvuudessaan riipaiseva kuvaus tämän ajan syrjäytyneistä:


”Tämän päivän lumipuku on musta

ja

haavoittuneet

makaavat baaritiskeillä pitkin maata”



Muuten tuo otsikko on peräisin runosta ”Kirjeensulkija.” Siinä on vahva viesti yhdessä lauseessa:


”Älä pelkää huomista

Jumala on jo siellä



Ystäväkirjeen nurja puoli oli oikea.”