Tänä vuonna itsenäisyyspäivään tuo oman sävynsä viime lauantaina 30.11.2019 merkkipaalu, 80 vuotta talvisodan syttymisestä. Tätä muistopäivään kunnioittaen Riitta Hakulinen ja minä kirjoitimme aiheeseen liittyvän runon, joka esitettiin kokonaisuudessaan 1.12. runo-ja musiikkitapahtumassa Kemien srk-talolla. Tämän runon kolmas säkeistö kuuluu näin:
"Ryhmä lumipukuisia miehiä
istuu lumessa ison kuusen katveessa,
lähellä sankarihautoja.
Tupakan punainen pää hehkuu.
Sataa lunta.
Suljen sakastin oven ja kiiruhdan autolleni.
Tupakan punainen pää hehkuu,
Työmiestä polttavat.
Tupakan haju saa minut pysähtymään.
"Mitäs pojat?", kysyn.
"No, mitäs me tässä,
taukoa pidetään",
sanoo yksi ja kohentaa karvareuhkaansa.
Siteessä näkyy olevan pää.
Nyt näen heidät:
kovin läpikuultavia ovat he,
kuin varjoja,
kuin yöstä tulleita.
Repalaiset ovat varusteet.
"Oisko pastorilla tarjota tupakkia?",
kysyy toinen.
Verentahrima on hänen rintamuksensa
ja toinen käsi on siteessä.
"Olen pahoillani, ei ole", sanon.
"Sepäs harmi, ois tullu tarpeeseen",
sanoo hän ja naurahtaa.
"Noh, täytyy tästä..."
sanoo se, joka ensin puhui.
"Mennääs pojat",
kuulen hänen sanovan
väsyneellä äänellä.
"Noustaan suksille --
isänmaan puolesta."
Vaiti hiihtää joukko
kaikoten hämärään.
Kuin yön varjot
he haipuvat näkyvistä.
Sataa lunta."
Sotaveteraaneja muistaen ja heidän uhriaan kunnioittaen
Hyvää ja Jumalan siunaamaa itsenäisyyspäivää!
mökkikuva

perjantai 6. joulukuuta 2019
maanantai 2. joulukuuta 2019
Juhlasesonkia
![]() |
lahjaksi saatuja tauluja |
Nyt on ollut juhlasesongin aika!
Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen kävi marraskuussa Valvomisen sunnuntaina jättämässä jäähyväiset seurakunnalle ja pari viikkoa siitä eteenpäin, adventtina vietettiin minun 60v-päiviäni kirkon ulkomaalauksen hyväksi.
Ylemmän kuvassa olevien kuvien selitystä: vasemman puoleisessa kuvassa otan vastaan ruustinnan kanssa rovastin arvon ja hiippakunnan standaarin piispalta. Keskellä seurakunnan ja kirkkovaltuuston antama lahjakirja Kirkon Ulkomaanavun hyväksi. Oikealla kuva viime kesänä tapahtuneesta "Unelmien uimarannan" siunaamisesta. Vasemmalla mie, keskellä metropoliitta Ambrosius ja oikealla Puhdas Tohmajärvi ry:n puheenjohtaja, rovasti Yrjö Tolvanen.
Itselleni oli tärkeä tuona päivänä (1.12.) olla mukana runo- ja musiikkitapahtumassa "Elämän jäljet pientareelle piirtyvät". Mukana oli ansiokkaasti Roosat (johtajanaan Esko Kauppinen), Ritva Salopuro, Vesa Honkanen ja Saila Kinnunen. Hienoa laulua ja soittoa ja ennen kaikkea tekemisen iloa! Runoista em. tilaisuudessa vastasi Riitta Hakulinen ja Mikko Lappalainen. Kaikille kirkkokahvin mahdollistaneille talkoolaisille lämmin kiitos! Kakkua ja piirakkoo riitti kaikille.
Ylemmän kuvassa olevien kuvien selitystä: vasemman puoleisessa kuvassa otan vastaan ruustinnan kanssa rovastin arvon ja hiippakunnan standaarin piispalta. Keskellä seurakunnan ja kirkkovaltuuston antama lahjakirja Kirkon Ulkomaanavun hyväksi. Oikealla kuva viime kesänä tapahtuneesta "Unelmien uimarannan" siunaamisesta. Vasemmalla mie, keskellä metropoliitta Ambrosius ja oikealla Puhdas Tohmajärvi ry:n puheenjohtaja, rovasti Yrjö Tolvanen.
Itselleni oli tärkeä tuona päivänä (1.12.) olla mukana runo- ja musiikkitapahtumassa "Elämän jäljet pientareelle piirtyvät". Mukana oli ansiokkaasti Roosat (johtajanaan Esko Kauppinen), Ritva Salopuro, Vesa Honkanen ja Saila Kinnunen. Hienoa laulua ja soittoa ja ennen kaikkea tekemisen iloa! Runoista em. tilaisuudessa vastasi Riitta Hakulinen ja Mikko Lappalainen. Kaikille kirkkokahvin mahdollistaneille talkoolaisille lämmin kiitos! Kakkua ja piirakkoo riitti kaikille.
maanantai 11. marraskuuta 2019
Mitä tapahtuu adventtina?
![]() | ||
emeritus-piispa Eero Huovinen ja kohta | 60v |
Tervetuloa ensi kuun alussa, 1.12.2019 adventtimessuun Tohmajärven kirkkoon ja sen jälkeen 60v-kirkkokahville ja "Elämän jäljet pientareelle piirtyvät"- runo- ja musiikki-tapahtumaan Kemien srk-talolle, mukana menossa Vesa Honkanen, Ritva Salopuro, Saila Kinnunen, Riitta Hakulinen ja Mikko Lappalainen.
Kirkkokahvilla ja runo- ja musiikkitapahtumassa on mahdollisuus antaa vapaaehtoinen lahja Tohmajärven kirkon ulkomaalauksen hyväksi.
Näyte 1.12. runotarjonnasta
Sama sama
Sama työpaikka,
sama asunto,
sama vaimo.
Yli 30 vuotta.
Miksi vaihtaisin?
sunnuntai 7. heinäkuuta 2019
Muutama runo
Torstaina 4.7.2019 Tohmajärven kirkossa pidettiin "Suurin niistä on" -runo ja musiikkitapahtuma. Luin siellä muutamia runoja, joista tässä muutama:
Tohu wa
wohu -- autio ja tyhjä
Maa
oli autio ja tyhjä,
tohu
wa-vohu.
Valkea
tyhjä taulu,
Suuren
Mestarin kädessä
jonka
silmissä
loistavat
kaikki spektrin värit.
Sininen,
punainen,
vihreä,
keltainen
ja
oranssi.
Värejä
ja ääniä,
sirkuttavia,
kurnuttavia,
siriseviä,
mylviviä…
meressä,
ilmassa ja juuri maalle nousemassa.
Vetämässä
ilmaa keuhkoihinsa,
päästämässä
suustaan
elämisen
riemun kiljahduksen…
Siemeniä
ja puita,
emiä
ja heteitä,
hedelmiä
ja hedelmöittymistä,
elämän
suurta
ihmettä.
Ja
samalla
kuolemista
ja kuihtumista,
maatumista
ja muuttumista,
sukupuuttoa,
meteorisadetta
hyökyaaltoja
ja tulivuorenpurkauksia.
Evoluution
voimaa
keskellä
luopumista
ja
kuolemaa,
antamista
ja ottamista
jotta
uutta syntyisi…
Kaiken
tämän keskellä
itse
Jumala käyskenteli illan viileydessä.
Maailma
sykki,
kurnutti,
vihelsi ja sirkutti
hänen
ympärillään.
Puut
tarjosivat hänelle hedelmiään,
kukat
hehkuivat parhaimmissaan
kuin
hovineidot kuninkaan tullessa
valtakunnansaliinsa.
Vain
yksi oli poissa.
Hän,
jota
Jumala etsi.
Ihminen.
Hän
oli jo mennyt.
Muuttanut
kaupunkiin,
vaihtanut
osoitetta,
-
ei
asu enää täällä –
Hän
on päällystänyt katunsa
kivellä
ja asvaltilla,
lukinnut
betonisen lokeronsa oven
ja
nukahtanut
värillisten
ruutujen loisteeseen.
Ihminen,
hän
ei ole enää täällä.
Hän
on mennyt kivulla synnyttämään
ja
otsa hiessä leipäänsä ansaitsemaan,
tuskaansa
ja,
kiroustansa
kantaen.
Yhä
uudelleen ja uudelleen
Aadam
löytää itsensä Eevan sylistä
ja
Eeva Aadamin.
he
etsivät ja janoavat,
itkevät
ja nauravat,
elävät
ja kuolevat,
huulillaan
kysymys,
johon
vain Jumala tietää vastauksen:
mitä
on rakkaus?
Kuusamoon saakka
Mies
ja nainen
ja
vanha foordi,
lava-auto,
häkäpöntöllinen.
Mies
ja nainen.
Uutiskuvassa,
matkalla
Kuusamoon,
veteraaniautojen
kokoontumisajoon.
Toimittaja
kysyy:
Kestääkö
rakkaus perille saakka?
Nainen
vastaa:
Kyllä
se Kuusamoon saakka kestää.
Jättäkää
ny jotakin myös paluumatkalle!
Sairas vaimo
Olet
sairaana.
Yskit,
hengityksesi
rohisee
ja
on vaikea olla.
Nyt
onneksi nukut.
Rakkaus
on siä,
että
silitän päätäsi,
harmaita
hiuksiasi,
vaikka
sormeni
ovat jääkylmät.
Ulkona
on harmaata.
Saarna 7.7.2019
Tässä saarna, jonka Marja Multanen luki Tohmajärven kirkossa 7.7.2019 minun puolestani. Viruin kotona sen aikaa kotona tautisena.
Hyvät seurakuntalaiset!
Onko olemassa alempiarvoisia ihmisiä kuin sinä? No, ei
tietysti ole, mutta…
Mutta jos ihan rehellisesti alkaisimme tutkia itseämme,
alkaakin löytyä aste-eroja. Periaatteessa kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia,
mutta --- ovatko toiset tasa-arvoisempia kuin toiset?
En mie mikään rasisti ole, mutta…
Liekö kuitenkin tosiasia, että me suhtaudumme joihinkiin
ihmisiin alentuvasti,
ihmisiin, jotka ovat jollain tavalla erilaisia kuin ns.
enemmistö tai muuten poikkeavia ihonvärin, sukupuolen, sosiaalisen aseman,
seksuaalisen suuntautuneisuuden takia.
Sellaisia ihmisiä, joista on jotain pahaa sanottavaa…
Hyvät ystävät! Tällaisten ihmisten kanssa Jeesus
kaveerasi. ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
Itämailla yhteinen ruokailu oli osoitus voimakkaasta
yhteydestä ja yhteen kuuluvaisuudesta. Ennen vanhaan beduiinin teltassakin sai
vieras oleskella ja syödä samasta astiasta kuin isäntäväki, ennen kuin häneltä
edes alettiin kysellä kuka hän on.
Niin voimakas oli ateriayhteyden merkitys! Lukekaapa
evankeliumeja läpi ja kiinnittäkää huomiota ateriahetkiin. Keiden kanssa Jeesus
ruokaili?
Jeesus sotki toiminnallaan fariseusten ja
kirjanoppineiden perinnäissäännöt, eritoten puhtaussäännöt. Syntinen oli samalla
kertaa saastainen, eikä hänen saanut koskea.
Mutta, hyvät ystävät, Jeesus teki tyhjäksi toiminnallaan
SYYN JA SEURAUKSEN LAIN. Mikä se on?
Se on tämä:
Jos teet syntiä. saat rangaistuksen.
Jos teet hyvää, sinut palkitaan.
Näillä syntisillä, publikaaneilla ja portoilla ei ollut
mitään mahdollisuutta pelastua.
Heidät oli jo tuomittu. Ihmiset olivat heidät tuominneet.
Muuten joskus kuulin vitsintapaisena kerrottavan
anteeksisaamisesta: Jumala antaa anteeksi, ihmiset ei. Liekö tuttua
Tohmajärvelläkin?
Mitä Jumala ajatteli tästä syyn ja seurauksen laista?
Koska Jumala on oikeudenmukainen ja vanhurskas, Hän ei
jättänyt rankaisematta synnistä.
Miten se tapahtui? Katselkaa Tohmajärven kirkon
alttaritaulua. Siinä on Jumalan vastaus, joka mursi syyn ja seurauksen lain.
Muuten, jos tuo hirmuinen laki olisi voimassa, pääsisikö
kukaan meistä taivaaseen?
Todennäköisesti ei.
Hyvät teot, hyvä asenne, sopuisa ja lempeä olemus, väkevä
raamatuissa ja veisuissa, oisko niissä jo riittävästi, että Pyhä Pietari edes
raoittaisi porttiansa?
No, ehkä raoittaisi ja kysyisi, kukas fariseus se siellä,
yrittää taivaaseen omilla ansioillaan!
Hyvien ihmisten perisynti lienee nimenomaan sielun
salaisiin sopukoihin kätketty ylpeys, joka kirkkoisien mukaan on synneistä
pahin.
Hyvät ystävät,
Jumalan valtakunta ei toimi syyn ja seurauksen lain
mukaan. Oikeastaan – tämä oli ihan uusi oivallus tätä saarnaa tehdessäni ---
kukaan ei pääse taivaaseen.
Aivan päinvastoin kuin joku pastori Kyllönen kirjassaan
”kaikki pääsevät taivaaseen” – kirjassaan sanoi.
Kukaan ei pääse taivaaseen, ellei Jumala armahda!
Syyn seurauksen hirmuinen laki murtui Jeesuksen
ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Paavali sanoo roomalaiskirjeen
viidennessä luvussa: ”Meistä ei ollut
itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti.”
Syntiset eivät pääse taivaaseen, mutta armahdetut
syntiset pääsevät. Kuinka lohdullista se onkaan!
Jumala jopa etsii näitä syntisiä, niin kuin päivän
evankeliumin vertauksissa kuulimme.
Jumala sytyttää lamppuja ja lähettää suuren harjansa
liikkeelle. Nurkkia valaistaan ja pölyjä lakaistaan, jotta se kallisarvoinen
raha / ihminen löytyisi!
Sairaus, kuolema ja elämän vastoinkäymiset luutivat
ihmissydäntä, jotta Kristus voisi tulla sielun pöytävieraaksi…
Jeesus sanoo: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku
kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme
yhdessä, minä ja hän.”
Liekö ruotsalainen runoilija Ylva Eggehorn ajatellut tätä
raamatunkohtaa kirjoittaessaan seuraavan
runon:
”Tahtoisin tulla lähellesi,
kuin kuppi teetä ja parvekkeelle sytytetty lyhty
ja parvekkeen likainen ja pehmeä räsymatto
tai vähän lerpahtaneet kukat illan suussa.
Tahtoisin löytää sanat ja paikan
ja pölyn ja paloöljyn ja teen ja sokeripalojen
hajun
että jäisimme toistemme silmiin
näin, ennen hymyä jota ehkä hetken säästämme
ja sanomalehti rapisisi ja vierähtäisi lattialle
ja lapsi nauraisi hiljaa jostain
ja me vain istuisimme, vain tietäisimme
että Jumala on Jumala.
Ja se riittää. ”
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)