Joosef, Daavidin poika
Joosef, Daavidin poika,
otti pojan pojakseen,
helmaansa, sukuunsa,
nimelleen.
Verstaallekin,
kunhan varttuisi…
Joosef, tuo vaitelias mies.
Joosef, Daavidin poika,
karkeakätinen kirvesmies
ja puuseppä Nasaretista,
taluttaa aasia.
Matka on pitkä ja pölyinen.
Nuori vaimo ja vanha mies…
Hän on,
Joosef, vaitelias mies.
Joosef, Daavidin poika,
tässä työssä on ollut ennenkin,
lasta päästämässä
ja napanuoraa leikkaamassa.
Tallin hämärässä,
missä seiniä hädin tuskin
lämmittää eläinten lämpö.
Joosef, tuo vaitelias mies.
Joosef, Daavidin poika,
kiireesti, kiireesti
kulkevat askeleesi,
kun aasiasi kiskot.
Mukana on perhe ja
repussa timpurin työkalut.
Edessä Egypti ja takana
Betlehemin äitien tuskaiset huudot.
Hän puristaa huulensa yhteen,
koska hän on
Joosef, vaitelias mies.
Joosef, Daavidin poika,
laille kuuliainen ja niin sanotaan,
hurskaskin.
Enkeleitä näet ja kuulet.
Et kiroa, et käänny ympäri,
et sanallakaan soimaa.
Hellästi ja kiitollisena katsot
vaimoasi ja lasta.
Vaiti tottelet,
koska olet
Joosef, se vaitelias mies.
Mies kuitenkin paikallaan.
Hyvää ja siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa
ja onnellista uutta vuotta 2018!
