Metalliristi
–
Kiihtelysvaaran kirkon muistolle
Vanha
metalliristi.
-
taustalla
savuavat rauniot.
Risti
säilyi,
vaikka
kirkko paloi.
Risti
oli
myös
kirkon muoto,
rististä
siellä myös puhuttiin
Jumalan
kaikki tietävien silmien alla.
Onko
se Jumalan tahto,
että
temppelit palavat?
Nuo
elävistä metsänpuista rakennetut
ja
päältä tervatut,
kansanmiesten
piilukirveillä
rakkaudella
veistämät.
Onko
se Jumalan tahto,
hänen,
joka ei asu
käsillä
tehdyissä temppeleissä,
että
me hänelle kirkon rakennamme?
Ei
asu,
ja
sittenkin asuu
siinä
sanassa, mikä ääneen lausutaan
siinä
sanassa, mikä
uskotaan,
syödään ja juodaan.
Ei
asu
ja
sittenkin asuu
niiden
keskellä,
jotka
pihkan
tuoksuiseen
uuteen
Herran huoneeseen sisälle astuvat.
Hän,
joka otti ja kantoi
Elmgrenin
Kristuksen,
hän
on sen kerran
kantava
takaisin,
kunniapaikalle.
Hän,
Marian Poika antautui kannettavaksi.
Hän
kantaa myös meitä
ja
ottaa sydämelleen.
Meidät,
jotka
suremme
kun
vanhan
metalliristin takaa
näkyvät
-
savuavat
rauniot.
