Omistin tämän runon piispa Seppo Häkkiselle hänen 60v-syntymäpäivänään 1.6.2018.
Majakanvartija
(Piispan tehtävä ja kutsumus)
Kapea
kiila halkoo yötä.
Valo.
Majakan
valo.
Perustus
on kalliossa,
ja
kallion päällä
kuohuva
elämän meri:
sen
vesi on suolaista.
Kapea,
terävä valo,
elämän
meressä,
sen
aalloilla,
sielläkin,
missä pohjaa ei näy.
Valo,
merkki
elämästä,
turvasta,
Jumalasta.
Ulkona
tuulee, sanovat.
Ei
sinne kannata mennä.
Jäädään
tänne, takkatulen ja höyryävän kupin äärelle!
Mies
vetää lakkinsa syvemmälle päähän,
nousee
portaat
ja
astuu tuuleen.
Käsi
kurottaa kaiteesta otetta,
katse
on jo kaukaisuudessa…
Sormet
puristuvat kaiteeseen,
katse
terästyy:
ulapalla
näkyy laivoja!
 |
(kuva: https://wonderopolis.org) |