Maria, nuori neito
”Nuori neito
--- melkein kuin lapsi
juoksee alas rinnettä,
askeleet kuin linnunsiivet,
kädessään kimppu keväänkukkia.
Poskipäissä,
huulilla,
silmissä,
pohkeissa ja varpaissa ruskeissa
Luojansa ilo.
Hän on Maria, Joosefille kihlattu.
Älä juokse enää,
sanovat kylän naiset.
Salome, Rebekka ja ne kaikki
Nasaretin muut Mariat.
Et ole lapsi enää,
miehelle menet,
kohta lasta liekutat…
Nuori neito
juoksee alas rinnettä,
askeleet kuin linnunsiivet.
Mies pyyhkii hikeä,
höylää lastun, ja toisenkin.
Käden liike pysähtyy,
sillä
alas rinnettä
juoksee hän,
joka on hänelle luvattu.
Katseet kohtaavat.
Mies hymyilee,
mutta tyttö painaa päänsä.
Juoksee, juoksee pois.
Mutta höyläpenkillä
kimppu keväänkukkia…
Isän ja äidin koti
on tyhjä.
Hämärissä huoneissa
on hiljaista.
Ulkona, kedoilla ja laaksoissa väreilee
kevät.
Sisällä, huoneessa
odottaa hän,
jonka siivissä on kaikki taivaan värit.”
(tämä runo on omistettu piispatar Maria
Häkkiselle)