Risti -- voiton merkki

Kristinuskon ytimessä on merkillinen tapahtuma. Pyhän kirjan päähenkilö tuomitaan kuolemaan ja hänet ristiinaulitaan. Aika outo kohtalo miehelle, joka saarnasi uskosta ja rakkaudesta. Silti tästä totaalisesta epäonnistumisesta kehkeytyi se kristallinkirkkain dogma (oppi): Hän on voittanut synnin, kuoleman ja pahan vallan. Rististä häpeän ja kidutuksen merkkinä tuli voiton ja sovituksen vertauskuva. Sen merkin miljoonat kristityt piirtävät oikealla kädellään otsaan, rintaansa ja hartioihinsa. Sitä merkkiä kunnioitetaan, sitä suudellaan ja palvotaan. Kirkoissa ja kellotapuleissa se on ylimpänä, kuuluttamassa Kristuksen voittoa. ”Ave crux! Spes unica."(terve risti! Ainoa toivoni)

Tohmajärven kirkon alttaritaulu: Mikael Toppelius: Ristiinnaulittu ja Pyhä Kolminaisuus v 1783

Lähikuva alttaritaulusta

Marianpäivänä 18.3.2018

Maria, nuori neito

”Nuori neito

--- melkein kuin lapsi

juoksee alas rinnettä,

askeleet kuin linnunsiivet,

kädessään kimppu keväänkukkia.

Poskipäissä,

huulilla,

silmissä,

pohkeissa ja varpaissa ruskeissa

Luojansa ilo.

Hän on Maria, Joosefille kihlattu.

Älä juokse enää,

sanovat kylän naiset.

Salome, Rebekka ja ne kaikki

Nasaretin muut Mariat.

Et ole lapsi enää,

miehelle menet,

kohta lasta liekutat…

Nuori neito

juoksee alas rinnettä,

askeleet kuin linnunsiivet.

Mies pyyhkii hikeä,

höylää lastun, ja toisenkin.

Käden liike pysähtyy,

sillä

alas rinnettä

juoksee hän,

joka on hänelle luvattu.

Katseet kohtaavat.

Mies hymyilee,

mutta tyttö painaa päänsä.

Juoksee, juoksee pois.

Mutta höyläpenkillä

kimppu keväänkukkia…

Isän ja äidin koti

on tyhjä.

Hämärissä huoneissa

on hiljaista.

Ulkona, kedoilla ja laaksoissa väreilee kevät.

Sisällä, huoneessa

odottaa hän,

jonka siivissä on kaikki taivaan värit.”

(tämä runo on omistettu piispatar Maria Häkkiselle)