Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä juhlittiin viime vuonna iloisesti ja voimallisesti. Kun vuosi vaihtui, tämä juhlinta jatkuu, ei kuitenkaan enää riehakkaissa merkeissä, vaan surullisena ja varovaisin askelin. Olemme tänä vuonna muistelemassa Suomen sisällissotaa, jonka kipeät haavat ovat juuri ja juuri sulkeutuneet. Veljessodan lopputuloksena oli vapaa, itsenäinen Suomi, mutta millä hinnalla? Siksi liitän tähän seuraavan tekstin kirkon omalta Sakasti.fi -sivustolta:
"Kohti yhteistä muistamista
Vuonna 2018 tulee kuluneeksi 100 vuotta Suomen sisällissodasta.
Vuoden aikana järjestetään eri tahoilla monia tilaisuuksia asian
tiimoilta. Kirkko on osaltaan mukana muistamisessa.
Muistovuoden vietossa on hyvä etsiä sellaisia näkökulmia, joiden
kautta voidaan paitsi ymmärtää menneisyyttä myös rakentaa tulevaisuutta.
Vakiintuneitten merkkipäivien ja -tapahtumien ohella voidaan kokoontua
muistamaan menneisyyden vaiheita myös uusin muodoin.
Näillä sivuilla vuoden 1918 sodasta käytetään nimitystä
sisällissota. Sana kuvaa sodan monimutkaisuutta ja on poliittisesti
sitoutumaton. Sanavalinnalla korostetaan tietä vastakkainasetteluista
kohti yhteistä muistamista."
Itsekukin voi myös lukea arkkipiispa Mäkisen puheen Kallion kirkossa hänen avatessaan tämän muistovuoden:
![]() |
Arkkipiispa Kari Mäkinen |