Sisällissodan muistovuosi 2018

 Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä juhlittiin viime vuonna iloisesti ja voimallisesti. Kun vuosi vaihtui, tämä juhlinta jatkuu, ei kuitenkaan enää riehakkaissa merkeissä, vaan surullisena ja varovaisin askelin. Olemme tänä vuonna muistelemassa Suomen sisällissotaa, jonka kipeät haavat ovat juuri ja juuri sulkeutuneet. Veljessodan lopputuloksena oli vapaa, itsenäinen Suomi, mutta millä hinnalla? Siksi liitän tähän seuraavan tekstin kirkon omalta Sakasti.fi -sivustolta:

"Kohti yhteistä muistamista

Vuonna 2018 tulee kuluneeksi 100 vuotta Suomen sisällissodasta. Vuoden aikana järjestetään eri tahoilla monia tilaisuuksia asian tiimoilta. Kirkko on osaltaan mukana muistamisessa.

Muistovuoden vietossa on hyvä etsiä sellaisia näkökulmia, joiden kautta voidaan paitsi ymmärtää menneisyyttä myös rakentaa tulevaisuutta. Vakiintuneitten merkkipäivien ja -tapahtumien ohella voidaan kokoontua muistamaan menneisyyden vaiheita myös uusin muodoin.

Näillä sivuilla vuoden 1918 sodasta käytetään nimitystä sisällissota. Sana kuvaa sodan monimutkaisuutta ja on poliittisesti sitoutumaton. Sanavalinnalla korostetaan tietä vastakkainasetteluista kohti yhteistä muistamista."

Itsekukin voi myös lukea arkkipiispa Mäkisen puheen Kallion kirkossa hänen avatessaan tämän muistovuoden:

Arkkipiispa Kari Mäkinen

http://www.arkkipiispa.fi/sadan-vuoden-muisti/

Nyt liikkumaan!

Ulkona tuiskuttaa lunta ja tuulee. Kukapa ei haluaisi kääriytyä vilttiin ja asettautua sohvan nurkkaan katsomaan televisiota kaakaomuki kädessä. Tai lukemaan hyvää kirjaa. Ja viereen kulho kivaa pikkunaposteltavaa. Miksi lähteä ulos koiranilmaan?!

Tosiasioiden ja elämän tottumusten välillä on selkeä ristiriita. Lähestulkoon kaikki tietävät liikunnan hyödyt, mutta harva laittaa itsensä likoon. 

Seuraavat väittämät lienevät kuitenkin totta:
- kaikki syyt olla liikkumatta ovat tekosyitä
- istuminen tappaa
- kuvaruudun (television, tabletin, kännykän, lukulaitteen ja  
  tietokoneen) tuijottaminen kipeyttää silmät, niskan ja hartiat
- liikkumattomuus luo liikkumattomuutta
- läski on ikuista, vai onko?
- liikkumattoman ihmisen kintereille pyrkivät perinteiset 
  kansantaudit: diabetes, sydän- ja verisuonitaudit
- kun ei jaksa nuorena, niin ei jaksa vanhanakaan
- syömme yli tarpeen ja kannamme kaiken mukanamme
- kun ei liiku, ei nukukaan

Osa väittämistä on tuttuja, osan olen keksinyt omasta päästäni. Yhtä kaikki kehoitan kaikkia liikkumaan -- omaksi ja muitten iloksi. 

Vanhaa vitsiä mukaillen:

olis se hyvä päästä omin jaloin hautaan! Tosiasia on kuitenkin se, että viimeiset metrit mennään muitten kantamana. Mutta entä ne metrit sitä ennen?

rohkea "talviurheilija" kokeilemassa lainalumikenkiä