Runo Joosefista

Joosef, Daavidin poika

Joosef, Daavidin poika,

otti pojan pojakseen,

helmaansa, sukuunsa,

nimelleen.

Verstaallekin,

kunhan varttuisi…

Joosef, tuo vaitelias mies.

Joosef, Daavidin poika,

karkeakätinen kirvesmies

ja puuseppä Nasaretista,

taluttaa aasia.

Matka on pitkä ja pölyinen.

Nuori vaimo ja vanha mies…

Hän on,

Joosef, vaitelias mies.

Joosef, Daavidin poika,

tässä työssä on ollut ennenkin,

lasta päästämässä

ja napanuoraa leikkaamassa.

Tallin hämärässä,

missä seiniä hädin tuskin

lämmittää eläinten lämpö.

Joosef, tuo vaitelias mies.

Joosef, Daavidin poika,

kiireesti, kiireesti

kulkevat askeleesi,

kun aasiasi kiskot.

Mukana on perhe ja

repussa timpurin työkalut.

Edessä Egypti ja takana

Betlehemin äitien tuskaiset huudot.

Hän puristaa huulensa yhteen,

koska hän on

Joosef, vaitelias mies.

Joosef, Daavidin poika,

laille kuuliainen ja niin sanotaan,

hurskaskin.

Enkeleitä näet ja kuulet.

Et kiroa, et käänny ympäri,

et sanallakaan soimaa.

Hellästi ja kiitollisena katsot

vaimoasi ja lasta.

Vaiti tottelet,

koska olet

Joosef, se vaitelias mies.

Mies kuitenkin paikallaan.

Hyvää ja siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa 

ja onnellista uutta vuotta 2018!

Unelmien uimaranta toteutuu

Arianna katsoo ihmeissään kaivinkonetta

Marraskuinen ilta Kirkkoniemessä ja rannassa ruoppaava kaivinkone. Erikoinen näky sai tyttären koiran pysähtymään ja istumaan aloilleen. Kaivinkone! Vaikka epäilen kuitenkin, ettei koira tajunnut, mitä oli tapahtumassa. Unelmien uimaranta-projekti jatkuu! Ensi kesänä saattaa jopa käydä niin, että unelmasta tulee totta ja lapset ja perheet pääsevät polskimaan matalassa vedessä. 

Onnea matkaan!

Metalliristi

Metalliristi

– Kiihtelysvaaran kirkon muistolle

Vanha metalliristi.

-         taustalla savuavat rauniot.

Risti säilyi,

vaikka kirkko paloi.

Risti oli

myös kirkon muoto,

rististä siellä myös puhuttiin

Jumalan kaikki tietävien silmien alla.

Onko se Jumalan tahto,

että temppelit palavat?

Nuo elävistä metsänpuista rakennetut

ja päältä tervatut,

kansanmiesten piilukirveillä

rakkaudella veistämät.

Onko se Jumalan tahto,

hänen, joka ei asu

käsillä tehdyissä temppeleissä,

että me hänelle kirkon rakennamme?

Ei asu,

ja sittenkin asuu

siinä sanassa, mikä ääneen lausutaan

siinä sanassa, mikä

uskotaan, syödään ja juodaan.

Ei asu

ja sittenkin asuu

niiden keskellä,

jotka

pihkan tuoksuiseen

uuteen Herran huoneeseen sisälle astuvat.

Hän, joka otti ja kantoi

Elmgrenin Kristuksen,

hän on sen kerran

kantava takaisin,

kunniapaikalle.

Hän, Marian Poika antautui kannettavaksi.

Hän kantaa myös meitä

ja ottaa sydämelleen.

Meidät,

jotka suremme

kun

vanhan metalliristin takaa

näkyvät

-         savuavat rauniot.

Minun kirkkoni -vaalit ovat tulossa!

Minkälainen on sinun

kirkkosi?

Vaikuta seurakuntasi tulevaisuuteen! Seurakuntavaaleissa

äänestetään luottamushenkilöt, jotka johtavat seurakunnan

toimintaa.

Ehdokasasettelu päättyy 17.9.2018

Ennakkoäänestysaika on 6.–10.11.2018

 

Ennakkoäänestyspaikka vuodelta 2010

Vaalipäivä on 18.11.2018

Juhannuksena 2018

Siniristilippumme

Toivotan kaikille blogin lukijoille hyvää juhannusta!

Runo majakanvartijasta

Omistin tämän runon piispa Seppo Häkkiselle hänen 60v-syntymäpäivänään 1.6.2018. 

Majakanvartija (Piispan tehtävä ja kutsumus)

Kapea kiila halkoo yötä.

Valo.

Majakan valo.

Perustus on kalliossa,

ja kallion päällä

kuohuva elämän meri:

sen vesi on suolaista.

Kapea, terävä valo,

elämän meressä,

sen aalloilla,

sielläkin, missä pohjaa ei näy.

Valo,

merkki elämästä,

turvasta, Jumalasta.

Ulkona tuulee, sanovat.

Ei sinne kannata mennä.

Jäädään tänne, takkatulen ja höyryävän kupin äärelle!

Mies vetää lakkinsa syvemmälle päähän,

nousee portaat

ja astuu tuuleen.

Käsi kurottaa kaiteesta otetta,

katse on jo kaukaisuudessa…

Sormet puristuvat kaiteeseen,

katse terästyy:

ulapalla näkyy laivoja!

(kuva: https://wonderopolis.org)

Piispa Seppo Häkkinen 60v

Kesäkuun 1.päivänä Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen vietti 60v-syntymäpäiviään Mikkelissä. Hiippakunnan seurakunnat yhdessä Paavali Juustenin säätiön kanssa lahjoittivat piispalle lahjaksi muotokuvan, jonka on maalannut nuori taiteilija Essi Peltola. Onnea ja siunausta Sepolle!

Piispa Seppo Häkkisen muotokuva

Tuomiorovasti Juha Palm haastatteli taiteilijaa

Kun hautaan kaatuu

Hautajaisia valmistellessa syntyi seuraava, hivenen leikkimielinen runo, jossa on kuitenkin häivähdys pääsiäisen ilosta:

 "Kun hautaan kaatuu,
sinne maatuu.
Mato syö,
kuolema leikkiä lyö.
Silti nousemme kerran,
kun kuuluu ääni Herran:
Hiphei, kaik syntiset!
Nouskaa ylös!"

Vanhalta hautausmaalta

Pääsiäisen iloa Värtsilän kirkossa

Kristus nousi kuolleista! Pääsiäispäivän messu kuulutti tänään tätä iloista sanomaa Värtsilän kirkossa. Tuo valokuvassa oleva iso kynttilä (ns Kristus-kynttilä) on ollut käytössä kiirastorstaista pääsiäisaamuun saakka. Kiirastorstaina vietimme ehtoollista Tohmajärven kirkossa ja messun jälkeen tuo kynttilä jäi yksinään palamaan mustalla silkillä verhotun alttariosan eteen.  Pitkäperjantaina Kemien kirkossa (srk-talolla) se sammutettiin, kunnes se syttyi jälleen pääsiäisaamuna  --- kertomaan enkelin viestistä: "Hän ei ole täällä. Hän on noussut ylös!"

Pääsiäisaamun messu oli poikkeuksellisesti Värtsilässä, jotta värtsiläläisilläkin olisi mahdollisuus osallistua tähän jumalanpalvelukseen lähietäisyydellä. Valitettavan harva Värtsilän "pitäjän" asukas oli paikalla....

Värtsilän kirkon alttari

Risti -- voiton merkki

Kristinuskon ytimessä on merkillinen tapahtuma. Pyhän kirjan päähenkilö tuomitaan kuolemaan ja hänet ristiinaulitaan. Aika outo kohtalo miehelle, joka saarnasi uskosta ja rakkaudesta. Silti tästä totaalisesta epäonnistumisesta kehkeytyi se kristallinkirkkain dogma (oppi): Hän on voittanut synnin, kuoleman ja pahan vallan. Rististä häpeän ja kidutuksen merkkinä tuli voiton ja sovituksen vertauskuva. Sen merkin miljoonat kristityt piirtävät oikealla kädellään otsaan, rintaansa ja hartioihinsa. Sitä merkkiä kunnioitetaan, sitä suudellaan ja palvotaan. Kirkoissa ja kellotapuleissa se on ylimpänä, kuuluttamassa Kristuksen voittoa. ”Ave crux! Spes unica."(terve risti! Ainoa toivoni)

Tohmajärven kirkon alttaritaulu: Mikael Toppelius: Ristiinnaulittu ja Pyhä Kolminaisuus v 1783

Lähikuva alttaritaulusta

Marianpäivänä 18.3.2018

Maria, nuori neito

”Nuori neito

--- melkein kuin lapsi

juoksee alas rinnettä,

askeleet kuin linnunsiivet,

kädessään kimppu keväänkukkia.

Poskipäissä,

huulilla,

silmissä,

pohkeissa ja varpaissa ruskeissa

Luojansa ilo.

Hän on Maria, Joosefille kihlattu.

Älä juokse enää,

sanovat kylän naiset.

Salome, Rebekka ja ne kaikki

Nasaretin muut Mariat.

Et ole lapsi enää,

miehelle menet,

kohta lasta liekutat…

Nuori neito

juoksee alas rinnettä,

askeleet kuin linnunsiivet.

Mies pyyhkii hikeä,

höylää lastun, ja toisenkin.

Käden liike pysähtyy,

sillä

alas rinnettä

juoksee hän,

joka on hänelle luvattu.

Katseet kohtaavat.

Mies hymyilee,

mutta tyttö painaa päänsä.

Juoksee, juoksee pois.

Mutta höyläpenkillä

kimppu keväänkukkia…

Isän ja äidin koti

on tyhjä.

Hämärissä huoneissa

on hiljaista.

Ulkona, kedoilla ja laaksoissa väreilee kevät.

Sisällä, huoneessa

odottaa hän,

jonka siivissä on kaikki taivaan värit.”

(tämä runo on omistettu piispatar Maria Häkkiselle)