Luther, Luther, Luther

kuva näyttelystä

Jälleen tapahtuu! Ensi viikolla Tohmajärven kirjastossa on näytteillä reformaation (uskonpuhdistus) kirjoja ja kirjoja reformaatiosta. Seinätauluissa esitellään Martin Lutherin elämäntyötä; samalla voi tutustua esillä oleviin kirjoihin. Vitriineissä on näytteillä kaksi arvokasta kirjaa: vuoden 1642 Koko Pyhä Raamattu ja Missale Aboense vuodelta 1648. Kumpikaan kirja ei ole alkuperäinen, vaan ne ovat näköispainoksia.

Lucas Cranach vanh: Martin Luther 1523 (kirjasta Martin Luther 500, 1983)

Uskonpuhdistajamme Martti Luther (1483-1546) oli varsinainen kynäniekka: hänen kootut teoksensa (D. Martin Luthers Werke) käsittävät 127 osaa, yhteensä 80 000 sivua. Osittain tämä julkaisusarja on myös netissä, suuren yleisön käytettävissä. Kuka nyt sitten ymmärtää varhaisuusyläsaksaa ja osaa lukea fraktuuraa...

Voimme kuitenkin sanoa hänen olleen varsin tuottelias. Lutherin kirjoitukset ja ajatukset levisivät laajalle Gutenbergin keksimän irtokirjakkeita käyttävän kirjapainotekniikan avulla. Kirjantekijät ja -myyjät rikastuivat, Luther ei niinkään. Yhtä kaikki, uskonpuhdistuksen perusajatukset levisivät Euroopassa kulovalkean tavoin.

Irtokirjakkeita (kuva: Wikipedia)

Näyttely on auki kirjaston aukioloaikoina 3.-13.4.2017. Näyttelyyn liittyvä esitelmä "Gutenberg ja Luther" on samassa paikassa keskiviikkona 12.4. klo 18 kirjastossa. 

Musta tarina

Svetlana Aleksijevits

Saín ystävältäni kirjan. Hän sanoi, että voin vaikka pitää koko kirjan. Tuo teos oli Svetlana Aleksijevitsin ”Tsernobylista nousee rukous – Tulevaisuuden kronikka” (Tammi 2015). Kirja on kauhistuttavaa luettavaa. Toisaalta sivuilla kukkii myös musta huumori, rakkaus ja valkovenäläisen maaseudun värikylläisyys ja hedelmällisyys. Valkovenäläinen toimittaja-kirjailija Svetlana Aleksijevits kokosi kirjaa Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta (26.4.1986) kärsimään joutuneista ihmisistä Valko-Venäjällä lähes kaksikymmentä vuotta. Kirjaa voi pitää eräänlaisena dokumenttiromaanina, jossa tavalliset ihmiset saavat äänensä kuuluviin. Palomiehistä professoreihin, lapsista vanhoihin ”tsernobyl-mummoihin”… Ihmiset puhuvat, itkevät ja nauravat. Kaikessa kuitenkin on läsnä näkymättömänä vihollisena ydinhiukkaset, niin maassa, ilmassa, vedessä, puissa, kuin marjoissa ja sienissäkin.  Laskeuma-alueella  ei saanut edes kerätä luonnonkukkia antaakseen ne rakastetulleen! Tämän ”näkymättömän vihollisen” lisäksi kirjassa on pelottavaa neuvostokulttuuriin liittynyt välinpitämättömyys ja salailu. Ihmiset altistuivat säteilylle, koska ihmishenki oli niin halpa ja oli sankarillista mennä kuumentuneen reaktorin katolle siivoustöihin puutteellisissa suojavarusteissa. Kun säteilymittarit antoivat maksimiarvoja, ne joko pantiin pois päältä tai kerättiin pois. Maata viljeltiin ja satoa korjattiin, vaikka tiedettiin maan saastuneen. Tiedettiin, mutta ei ymmärretty. Vasikat vietiin teuraaksi ja maahan haudattavaksi. Teurastus kyllä tapahtui, mutta lihat myytiin pimeästi.

Kirja alkaa synkällä tietoiskulla. Muutama ote kirjan alkusivuilta: ”Tsernobylin onnettomuudessa maa (Valko-Venäjä) menetti 485 kylää tai taajamaa, joista 70 on haudattu maahan ikuisiksi ajoiksi. … ”joka viides valkovenäläinen asuu saastuneella alueella. … Yleisin kuolinsyy on säteilysairaudet. … Noin 264 000 hehtaaria ei enää sovellu viljelemiseen. Valko-Venäjä on metsien maa, mutta 26 prosenttia metsistä sekä yli puolet Pripjatin, Dneprin ja Sozin jokivarsiniityistä kuuluu saastuneeseen, radioaktiiviseen vyöhykkeeseen… Pienten säteilyannosten jatkuva vaikutus saa aikaan, että syöpäsairaiden, henkisesti jälkeenjääneiden, hermostollisesti ja psyykkisesti sairaiden sekä perinnöllisten poikkeamien määrä Valko-Venäjällä kasvaa vuosi vuodelta…”

Voimalan suojakuori vuonna 2005 (Wikipedia)

Venäjänkielinen sana Чернобыль (Tšernobyl) on yhdyssana, joka muodostuu sanoista "musta" ja "tarina". Sana ei tarkoita ”koinruohoa” (artemisia absinthium), niin kuin jotkut Ilmestyskirjan 8.lukuun viitaten ovat luulleet, vaan nimi tarkoittaa yksinkertaisesti pujoa (artemisia vulgaris). Olipa asia niin tai näin,  koko ydinvoimalaonnettomuus Ukrainan Tsernobylissa vuonna 1986 oli ja on todella ”musta tarina”, josta tulisi ottaa opiksi. Mutta miten?