 |
Svetlana Aleksijevits |
Saín ystävältäni kirjan. Hän sanoi, että voin vaikka
pitää koko kirjan. Tuo teos oli Svetlana Aleksijevitsin ”Tsernobylista nousee
rukous – Tulevaisuuden kronikka” (Tammi 2015). Kirja on kauhistuttavaa
luettavaa. Toisaalta sivuilla kukkii myös musta huumori, rakkaus ja
valkovenäläisen maaseudun värikylläisyys ja hedelmällisyys. Valkovenäläinen
toimittaja-kirjailija Svetlana Aleksijevits kokosi kirjaa Tsernobylin
ydinvoimalaonnettomuudesta (26.4.1986) kärsimään joutuneista ihmisistä Valko-Venäjällä lähes
kaksikymmentä vuotta. Kirjaa voi pitää eräänlaisena dokumenttiromaanina, jossa
tavalliset ihmiset saavat äänensä kuuluviin. Palomiehistä professoreihin,
lapsista vanhoihin ”tsernobyl-mummoihin”… Ihmiset puhuvat, itkevät ja nauravat.
Kaikessa kuitenkin on läsnä näkymättömänä vihollisena ydinhiukkaset, niin maassa,
ilmassa, vedessä, puissa, kuin marjoissa ja sienissäkin. Laskeuma-alueella ei saanut edes kerätä luonnonkukkia antaakseen
ne rakastetulleen! Tämän ”näkymättömän vihollisen” lisäksi kirjassa on
pelottavaa neuvostokulttuuriin liittynyt välinpitämättömyys ja salailu.
Ihmiset altistuivat säteilylle, koska ihmishenki oli niin halpa ja oli sankarillista mennä kuumentuneen reaktorin katolle siivoustöihin puutteellisissa suojavarusteissa. Kun
säteilymittarit antoivat maksimiarvoja, ne joko pantiin pois päältä tai
kerättiin pois. Maata viljeltiin ja satoa korjattiin, vaikka tiedettiin maan
saastuneen. Tiedettiin, mutta ei ymmärretty. Vasikat vietiin teuraaksi ja
maahan haudattavaksi. Teurastus kyllä tapahtui, mutta lihat myytiin pimeästi.
Kirja alkaa synkällä tietoiskulla. Muutama ote kirjan
alkusivuilta: ”Tsernobylin onnettomuudessa maa (Valko-Venäjä) menetti 485 kylää
tai taajamaa, joista 70 on haudattu maahan ikuisiksi ajoiksi. … ”joka viides
valkovenäläinen asuu saastuneella alueella. … Yleisin kuolinsyy on
säteilysairaudet. … Noin 264 000 hehtaaria ei enää sovellu viljelemiseen.
Valko-Venäjä on metsien maa, mutta 26 prosenttia metsistä sekä yli puolet
Pripjatin, Dneprin ja Sozin jokivarsiniityistä kuuluu saastuneeseen,
radioaktiiviseen vyöhykkeeseen… Pienten säteilyannosten jatkuva vaikutus saa
aikaan, että syöpäsairaiden, henkisesti jälkeenjääneiden, hermostollisesti ja
psyykkisesti sairaiden sekä perinnöllisten poikkeamien määrä Valko-Venäjällä
kasvaa vuosi vuodelta…”
 |
Voimalan suojakuori vuonna 2005 (Wikipedia) |
|
|
Venäjänkielinen sana Чернобыль (Tšernobyl) on yhdyssana,
joka muodostuu sanoista "musta" ja "tarina". Sana ei
tarkoita ”koinruohoa” (artemisia absinthium), niin kuin jotkut Ilmestyskirjan 8.lukuun viitaten ovat luulleet,
vaan nimi tarkoittaa yksinkertaisesti pujoa (artemisia vulgaris). Olipa asia niin tai näin, koko ydinvoimalaonnettomuus Ukrainan Tsernobylissa vuonna 1986 oli ja on
todella ”musta tarina”, josta tulisi ottaa opiksi. Mutta miten?