mökkikuva

mökkikuva

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Mistä pappi saarnaa?



Muutama päivä sitten olin esittelemässä Tohmajärven kirkkoa vierailevalle ryhmälle. Tällä kertaa kyseessä olivat rotarit. Kun tuli kysymysten aika, eräs mies nosti kätensä ylös ja kysyi: ”Mistä pappi saarnaa?” Kysymys oli aika häkellyttävä. Jokainen teologisen koulutuksen saanut pitäisi tähän kysymykseen vastaamista itsestäänselvyytenä. Tietysti jokainen pappi saarnaa siitä Raamatun kohdasta, joka on määrätty käsikirjassa sille sunnuntaille vuosikertajärjestelmän mukaan. Kysyjä ei kuitenkaan tarkoittanut ihan sitä, vaan – jos nyt oikein ymmärsin – hän ajatteli asiaa laajemmin. Mistä ylipäätään löytää jotain sanottavaa?

Tyhjentävä vastaaminen tuohon kysymykseen onkin varsin visainen tehtävä. Otan käteeni nipun ”aanelosia” ja leikkaan ne kahtia eebenpuisella paperiveitsellä ja kirjoitan ensimmäisen paperin yläreunaan: ”Saarna, 26.6.2016, Apostolienpäivä, Luuk 5:1-11, Värtsilän kirkko” (esimerkkinä siis ensi sunnuntai). Käytän yleensä lahjaksi saamaani mustetäytekynää, sillä sen kärki luistaa hyvin paperilla. Ei tarvitse painaa kynällä. Joitakin vuosia sitten kirjoitin saarnoja tietokoneella, mutta koin sen kovin työlääksi ja lopetin. Mutta sitten tulee se kova paikka: miten aloittaisin saarnani?

Oma metodini kirjoittaa saarnoja on aika omintakeinen. Saattaa olla, että saarnaamisen opettajat repisivät pelihousunsa tämän lukiessaan. Eihän noin saa tehdä! Pitää kypsytellä vähintään kahden viikon aikana ja lukea kommentaareja ja tehdä analyyseja… Mikä siis on metodini? Minä istun työpöydän ääreen, luen evankeliumin, otan mustekynän käteeni ja alan kirjoittaa. Yleensä kirjoitan saarnani yhtä soittoa…  Joitakin pysähdyksiä tulee toisinaan, kun kääntelen kommentaarin (Raamatun selitysteos) sivuja tai etsin jotain asiaa joko netistä tai jostain kirjasta. Toisinaan selaan Raamattua ja etsin jotain raamatunkohtaa. Välillä pitää kyllä nousta ylös ja kävellä edestakaisin, varsinkin silloin kun kynä pysähtyy paperille ja ajatus katkeaa.
Muistan nuorempana joskus nukahtaneeni saarnaa tehdessäni niin että kynä on kopsahtanut kädestä ja viimein herättänyt lauantaiyön valvojan…

Tässä siis se metodi. Mutta mistä tulee itse sanottava? Raamatusta. Perinteestä. Luterilaisesta opista. Hengellisestä näkemyksestä, joka on muovautunut vuosien aikana. Ajan ilmiöistä. Kirjoista. Lehdistä. Ihmiskohtaloista.

Saarnaajan tulisi elää silmät ja korvat auki; tutkia sellaista ihmeellistä asiaa kuin ihmiselämää. Ihmisillehän sitä pitäisi saarnata.
Itse olen ajatellut, kuinka jokaisen saarnaajan tulisi pitää mielessään ainakin kaksi asiaa:
1) miten tämä puheeni ajaa Kristuksen asiaa?
2) miten tämän ”Kristus-asian” välittäisin mahdollisimman ymmärrettävästi kuulijoilleni?
Eikä muuten olisi pahitteeksi olla jopa persoonallinen ja kiinnostava. Joku huumorinpoikanenkin silloin tällöin piristää kuulijaa!
Pohjimmiltaan ajattelen Jumalan Hengen ohjaavan saarnaajaa, vaikka monesti itse huokailen omien saarnojeni surkeutta. Ehkä se on hyväkin, ettei tunne itseään kovin erinomaiseksi.  Saapi Jumala enemmän tilaa.Saarnastuolirukouksessa  tulee usein rukoiltua itsekseen: "Jumala, auta minua, ettei ihan joutavia höperehtäisi! Amen."

Kaikista kuulemistani saarnaajista kunnioitan eniten edesmennyttä Erkki Lemistä. Hänen puheissaan ja saarnoissaan kaikui Jumalan ja Kristuksen lempeä ja kutsuva ääni. Erkki asettui puheissaan syntisen rinnalle, ei ylemmäs eikä alemmas, vaan ihan siihen vierelle kulkemaan.  Hänen puheeseensa oli helppo samaistua: ”noin minäkin olen kokenut. Armahda Jumala minnnuuki, niin kuin tuota Erkkiäkin olet…” Tämän rakastetun saarnamiehen runo kertoo koskettavalla tavalla jokaisen julistajan kutsumuksesta:

Papin tyhjä kolttu
”Sateen liottama
tuulen pieksemä
myrskyn repimä linnunpelätin
seisoo keppijalassaan
mansikkamaan keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
karkottamista.

Turmeluksen vioittama
pirun pieksemä
elämän repimä saarnamies
seisoo pöntössään ihmisten keskellä
suorittaen tehtäväänsä,
kutsumista.

Repaleisia molemmat.
Suorina seisovat paikallaan

kun on ryysyjen sisällä risti.”

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Satokausi on alkanut!

Satokausi on alkanut! Pieniä annospusseja mustaherukan lehtiä on alkanut kertyä pakkaseen. Lumen tuiskutessa ja pakkasen lyödessä rukkasiaan yhteen on hyvä ottaa pieni pussi ja liottaa sen sisältöä kuumassa vedessä. Vitamiinit ja antioksidantit ovat tallella ja kohta voi maistella hyväntuoksuista juomaa. Mustaherukan lehti kuuluttaa Jumalan kunniaa: "Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää. --- Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi." (Ps 104:13 ja 24)  

PS Oletko koskaan kokeillut mustaherukkavastaa tai -vihtaa? Hyvä tuoksu siinäkin on ja mainio vastan korvike allergikoille!

Hetki ennen pakkaseen laittoa