mökkikuva

mökkikuva

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Piispan kanssa vankilassa

Sulkavan kirkon kellotapuli
Kas kummaa! Päivät ne vaan vilistävät silmissä niin, ettei tunnu löytyvän sopivaa hetkeä edes blogin kirjoittamiseen. Torstaina Sulkavalla, perjantaina ja lauantaina Kuopiossa ja jälleen sunnuntaina Sulkavalla -- puhumattakaan muista päivistä. Sulkavan seurakunnan piispantarkastus tulee olemaan joksikin aikaa viimeinen tässä rovastikunnassa. Saattaa olla, ettei seuraavalla kierroksella, neljän tai viiden vuoden päästä, ole koko Savonlinnan rovastikuntaa... Keski-Karjalan seurakunnat haikailevat Joensuun suuntaan ja Puumala ja Sulkava ehkä liittyvät ennen pitkää myös johonkin isompaan kokonaisuuteen. Silloin rovastikuntaan jäisi vain yksi ainoa iso seurakunta, Savonlinna.

Sulkavalla piispalliseen perinteeseen kuuluu vierailla Sulkavan avovankilassa. Mielenkiintoinen paikka. Ei piikkilankaa, ei kaltereita, ei suljettuja osastoja eikä vartiotorneja. Vaan kyseessä on  pikemminkin paikka, jossa voi opiskella itselleen ammatin, osallistua kuntouttavaan toimintaan ja erityisesti opetella elämäntaitoja -- jos niitä ei ole siihen mennessä oppinut. 

Elämäntaitoja opastava kyltti Sulkavan kirkossa
Mitä vankilasta jäi mieleen? Ainakin se, että jos Suomessa käytettäisiin vähemmän päihteitä, olisi vankejakin huomattavasti vähemmän. Moni rikos on tehty nimittäin viinapäissään tai pillerihuurussa. Vankeinhoidon selkeä linja on koettaa saada hairahtunut ihminen raiteilleen ja se oli avovankilassa selkeästi havaittavissa. Eli vankila on samalla kertaa sekä rangaiseva että kasvattava paikka. Vapautumisesta vankilanjohtaja sanoi erään mielenkiintoisen asian. Se oli ns. kolmen tunnin ja kolmen kuukauden sääntö. Vangittuna olleelle ihmiselle on nimittäin kova paikka päästä vapauteen. Ensimmäiset kolme tuntia ja kolme kuukautta vapaudessa ovat ratkaisevia: viekö viina ja vanhat kaverit miehen mukanaan vai alkaako elämässä uudet jotokset. Tilastojen mukaan puolet porukasta palaa vankilaan ja puolet ei. 

Jottei tämä kääntyisi näin synkäksi tarinoinniksi, niin päättyköön tämä blogijuttu kuvaan piispa Seppo Häkkisestä siunaamassa kirkkokansaa Sulkavan kirkossa 24.4.2016.