Tule vaeltamaan

Seurakunnan päiväkerhotyö on organisoinut Kemien seurakuntatalolle ns. pääsiäisvaelluksen, jossa seurataan kärsimysviikon tapahtumia aina tyhjälle haudalle saakka.  Yleisölle avoimet vuorot ovat keskiviikkona  23.3. klo 18 ja klo 18.45. Sisäänkäynti srk-talon alapuolelta. Tule mukaan vaeltamaan!
 

Haudalla

Hannibal ad portas!

Pitäisikö minunkin sanoa jotain lähivuosien polttavimmasta ongelmasta, joka koettelee vanhaa Eurooppaa? Tuhannet ihmiset pyrkivät kohti vapautta, rauhaa ja parempia oloja. Oleskelu Turkin pakolaisleireillä tai Kreikassa, Makedonian rajalla tai muualla tien päällä matkalla jonnekin on muodostunut sietämättömäksi olemassaolon taisteluksi ihmisille, jotka ovat pakomatkalla Irakista, Syyriasta ja Afganistanista. Minne mennä ja mistä löytää se paikka, jota voisi nimittää kodiksi?

Vapahtajamme, Jeesus Kristus lähti pakosalle jo aivan pienenä. Turvapaikka löytyi naapurimaasta, Egyptistä. ”Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä. Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti. ” (Matt.2:14-15) Pakomatkan syy muistutti yllättävällä tavalla niitä syitä, jotka ovat pakottaneet useimmat nykyaikanakin liikkeelle. 

Yksityiskohta maalauksesta Gentile da Fabriano: Pako Egyptiin v. 1423 (Wikipedia)

Kristinuskon keskeisimpiä periaatteita on ihmisten tasa-arvo Jumalan edessä. ”Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa.” (Kol. 3:11) Vaikka apostoli Paavali tarkoittaa tällä tasa-arvolla pääsääntöisesti kristittyjen yhdenvertaisuutta, voidaan sitä soveltaa myös kaikkiin muihinkin ihmisiin.   

Keitä ovat nämä nykyajan  ”barbaarit”, joita meidän tulisi kohdella apostolin ohjeen mukaan? Seuraavassa jakeessa on nimittäin sanat: ”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.” (jae 12). Kaikki Paavalin luettelemat hyveet liittyvät ihmissuhteisiin. Eläkää ihmisiksi -- siihen sisältyy kaikki. Vaikka pakolaiset ja turvapaikanhakijat eivät aina käyttäydy mallikelpoisesti, niin en voi kun ihmetellä sitä älämölöä ja vihapuhetta, mikä lainehtii sosiaalisessa mediassa näitä ihmisiä kohtaan. Osa porukasta ei ole tyytynyt enää pelkkiin puheisiin... 

Kansanmurhiin  perehtyneenä harrastelijana olen näkevinäni nykyisessä Euroopassa useita sellaisia tekijöitä, jotka ovat tuskallisen tuttuja monista  kansanmurhien ja etnisien vainojen kuvauksista. Propaganda, raja-aidat, ihmisten erottelu, ihmisoikeuksien kaventaminen, vihapuhe, tribalismi... EU pyrkii uudella sopimuksella Turkin kanssa pitämään pakolaistulvan aisoissa. Sopimuksessa näyttää lyövän kättä omien etujen suojelu, inhimillinen tragedia ja järjestäytyneiden yhteiskuntien eloonjäämistaistelu. 

Elämme merkillisiä aikoja. Ennen kaikkea meiltä kysytään rakkautta. Siitä on aina ollut puutetta -- ennen ja nyt. 

Hannibal  ylittämässä joukkoineen Alppeja (kuva: doubtfulsea.com)

PS Mitä tarkoittaa roomalainen sanonta "Hannibal ad portas!"? Käyttäessään huudahdusta "Hannibal on porteilla" roomalaiset kuvasivat sillä tuhon ja katastrofin tuloa. Karthagolainen Hannibal ryösteli 200-luvulla eKr Italian maaseutua pääsemättä kuitenkaan koskaan Roomaan. Häntä odotettiin kuitenkin pelolla ja kauhulla. Nykyajan pakolaiset eivät kuitenkaan ole "hannibaaleja", vaan ihan tavallisia ihmisiä. Eikä heillä ole edes sotaelefantteja mukanaan niinkuin Hannibalilla oli! Sanonta kuvannee hyvin sitä pelon ja vastustuksen ilmapiiriä, jota tahallaan ja tahtomattaan lietsotaan tämän asian ympärillä. 

 

Rippikoulua hiihtolomalla

Hiihtolomaa voi viettää monella eri tavalla. Tohmajärven seurakunnassa on jo muodostunut perinteeksi viettää tämä viikko Oronmyllyn leirikeskuksessa rippikoulua pitäen.

Oron avanto oli auki! Arvatkaapa kävinkö?

Hiihtämässä ei tainnut kyllä kukaan nuorista käydä. Sen sijaan lumikenkäretkeilyyn osallistui innokas poikien ja kolmen tytön joukkue. Retki huipentui yllätysnumeroon: suonylijuoksukilpailuun. Voi sanoa, että voittaja olisi vauhdillaan juossut jopa hirvenkin kiinni. Ja kaikki tämä tapahtui vielä lumikengät jalassa! Valitettavasti kisasta ei saatu otettua kunnon kuvaa. Sen verran nopea oli lähtö maaliviivalta suonlaidasta…

Mikä tekee leiririppikoulusta paremman kuin oppitunneista srk-talolla? Leiri antaa mahdollisuuden toteuttaa rippikoulun päätarkoitusta, uskonasioiden opettamista, monella eri tavalla. Päivä alkaa aamunsanalla lipputangon juurella ja päättyy illan hämyssä pidettyyn iltahartauteen. Väliin mahtuu kaikenlaista: luovaa toimintaa, jumalanpalveluksia, draamaa, raamatuntutkimista, elokuvaa, laulamista ja jopa leikkiäkin – sekin olennaisena osana leirin ohjelmaa. Leirielämä opettaa myös elämistä. Opetellaan olemaan ihmisiksi keskenään – sekä tytöt että pojat.

Myllyn putous

Tällä leirillä oli mukana esimerkillisiä nuoria. Leiri sujui ihan lupsikkaasti. Pilliinkään ei paljoa vihellelty… Kaikki olivat aina paikalla.

Leirin onnistumisen edellytyksenä ovat myös hyvät isoset. Seurakunnan nuorisotiimin kaksivuotinen isoskoulutus tekee hyvää jälkeä. Ryhmänjohtajat ovat vastuullisia ja ahkeria. Kiitos kuuluu myös Antille (nuorisopappi) ja Ipalle (nuorisotyönohjaaja). Ja ennen kaikkea kiitos kuuluu Jumalalle!

Ahaa-elämys

Työnantaja järjesti työntekijöilleen ensiapukurssin (Ea 1). Useimmalle se oli kertausta, vaikka joukossa oli myös sellaisia, joille se oli ensimmäinen kerta. Ensiaputaitoja tuleekin päivittää noin kolmen vuoden välein. Päivittäminen on myös tarpeen. Paineluelvytyksen tahtikin oli muuttunut. Nyt se on 30/2 eli 30 painallusta ja kaksi puhallusta. Nyt myös kiinnítettiin kovasti huomiota potilaan hengittämiseen: hengittäminen ennen kaikkea. Uusinta uutta kurssilla oli myös defibrillaattorin käytön opettelu. Seurakunnankin tulisi hankkia sellainen masiina julkisiin tiloihin. Harjoittelu laitteella osoitti, kuinka tarpeellinen sellainen on tilanteessa, jossa tajuttoman ja hengittämättömän potilaan sydän on kammiovärinässä. Laite myös neuvoo auttajiaan koko ajan. Voi sanoa jopa, että sydämen käyntiin lähteminen on lottovoitto tällaiselle potilaalle ja selviäminen ilman laitetta olisi ollut paljon epävarmempaa.

Mikä oli tai on se ahaa-elämys? Se, että näistä onnettomuustilanteista voi selvitä, jopa auttajanakin. Suosittelen itse kullekin ensiapukurssin käymistä!

Defibrillaattori (kuva Wikipedia)