 |
| Kirkkokuoro Kaiku johtajanaan Eini Perälä |
Seurakunnassa tapahtuu kaikenlaista. Osa asioista tapahtuu näkymättömissä tai ainakin ilman suuren yleisön läsnäoloa. Seurakuntasihteeri selaa mikrofilmejä ja kirjoittaa samalla sukuselvitystä. Talouspäällikkö tarkkailee laskuliikennettä ja setvii numeroita Kipan kanssa. Pastori juttelee virastoon tulleiden omaisten kanssa. Päiväkerhosta kuuluu iloista lasten ääntä: nyt leikitään! Kanttori lajittelee nuotteja ja pohtii kuoron tulevaa ohjelmistoa. Diakonissa kääntää autoaan rintamiestalon pihassa: on kotikäynnin aika. Hautausmaanhoitaja kopistelee kirkon pattereita... Nyt ei ole niin kylmä kuin viikko sitten... Koululaiset seisovat vakavina, kun nuorisotyönohjaaja avaa virsikirjansa: mikähän virsi nyt lauletaan? Kirkkoherra selaa sähköistä kalenteria ja suunnittelee tulevia tapahtumia. Emäntä leipoo marjapiirakkaa srk-talon keittiössä ja opastaa harjoittelijaa käyttämään tiskikonetta.
Mutta onko tässä kaikki? Onhan seurakunta enemmän kuin se, mitä palkatut työntekijät tekevät. Eikä tuossa edellä kuvatuissa tehtävissä ole suinkaan kaikki, mitä seurakunnan työntekijät tekevät. Istuuko kirkkoherra päivät pitkät tietokoneensa äärellä? Toivon mukaan ei.
Seurakunnan muodostavat oikeastaan seurakuntalaiset. Tästä isosta joukosta on joitakuita kutsuttu tekemään työtä seurakunnan hyväksi. Tätä joukkoa kutsutaan työntekijöiksi. Ja kuitenkin: seurakunnan ja seurakuntalaisten päätyö on uskoa ja elää tuon uskon mukaan. Olla kunnon kristitty kerran on siihen uskoon kastettu. Käydä sanan kuulossa ja polvistua ehtoollispöytään. Tuoda omat jälkeläisensä saman joukon jäseniksi. Maksaa iloisesti kirkollisveroa. Ristiä kätensä rukoukseen ja etsiä Raamatusta tietä iankaikkiseen elämään. Ja ennenkaikkea elää Armosta. Siinä sitä on kilvoittelua kerrakseen...
Mutta. Seurakunta on myös kokoontuva seurakunta. Tästä kokoontumisesta hyvä ja erinomainen esimerkki oli viime sunnuntaina seurakunnan kirkkokuoron 90-vuotisjuhla Kemien srk-talolla (ks kuva). Juhlassa oli lämmin ja välitön tunnelma. Kunniamerkkejä jaettiin kera kukkien ja ennen kaikkea laulettiin ja soitettiin Jumalan kunniaksi! Ad maiorem Dei gloriam!
