Kirja, joka kertoo kirjailijasta, joka kirjoitti kirjan kirjailijasta, joka kirjoitti kirjan

Kirja joka kertoo kirjailijasta on Juhani Salokanteleen kirja Jaan Krossista, virolaisesta kirjailijasta (Sivistystahto – Jaan Kross, hänen teoksensa ja virolaisuus, 2008, Helsinki). Erinomainen teos! 

J.Kross (kuva Guenter Prust)

Kirjailija, joka kirjoitti kirjan kirjailijasta on siis Jaan Kross (1920-2007), virolaisen kirjallisuuden suurmies. Hänen merkittävyyttään kuvastanee lehtikuva Krossista pitämässä puhetta Viron itsenäisyyspäivänä 24.2.1989 Toompean linnan edustalla, kun Viron sinimustavalkea lippu kohosi neuvostovallan jälkeen ensimmäistä kertaa Pitkän Hermannin torniin. Merkkimies siis. Paikka ja tapahtuma lienee ollut myös tärkeä Krossille itselleen: olihan hän niitä virolaisia, jotka tulivat ensin saksalaisten ja pian sen jälkeen venäläisten miehittäjien pidättämäksi. Mikä tunne hänelle ja muille virolaisille nähdä oma lippu salossa!

Se kirja kirjailijasta taas on Krossin pääteos ”Uppiniskaisuuden kronikka” (Kolme katku vahel, 1–4) , jota pidetään yleisesti Jaan Krossin pääteoksena. Onhan kirjassa kokoakin: suomalainen käännös 1245 sivua! Kirjalla on muuten mielenkiintoinen sen alkuperäinen nimi:  ”Kolmen ruton välissä”. Ruttoepidemioita 1500-luvun Tallinnassa todellakin esiintyi useita. Päähenkilön ensimmäinen vaimo ja osa lapsista menehtyivät kyseiseen tautiin. Kirjan traagisimpia kuvauksia on se, kun kirkkoherra kaivaa itse vaimolleen ja lapsilleen haudan ja toimittaa hautaan siunaamisen…

Pyhän Hengen kirkko (kuva Markus Kontiainen)

Se ensimmäinen kirjailija, joka kirjoitti kirjan, on Tallinnan Pyhän Hengen  (Puha Vaimu) seurakunnan kirkkoherra ja kronikoitsija Balthasar Russow. Hän kirjoitti kirjan ”Chronica der prouintz Lyfflandt” eli Liivinmaan kronikka (v. 1578). Siinä kirjassa Russow kirjasi tapahtumia muodostumassa olevassa Virossa 1200-luvulta kirjoittajan omiin päiviin asti. Russow oli siis ihan oikea historiallinen henkilö.

Kuka oli tämä ”paksupäinen talonpoikaistollo”? Tällaiseksi aatelismies Tönnis Maydell haukkui kirjeessään tätä kirjailevaa kirkkoherraa. Helpointa olisi passittaa kyselijä kirjastoon ja käskeä lainaamaan J.Krossin kirja ja pyytää häntä kahlaamaan 1245 sivua läpi.  Balthasar Russow (kirjassa usein Palle) oli talonpoikassäädystä noussut virolainen ajurinpoika, joka kohosi säätyynsä nähden korkealle. Krossin kirja on värikäs elämänkerta värikkäästä miehestä, joka ehti olla kolme kertaa naimisissa, kirjoittaa kronikan, josta tuli aikansa bestseller, puuhata kaikenlaista ja ennen kaikkea kumartaa milloin ketäkin vallanpitäjää aikana, joka oli Viron levottomimpia. 

Mikä Krossin kirjassa kiehtoo? Vaikea sanoa. Syitä on kyllä moniakin. Jaan Krossin taitava ajankuvaus. Päähenkilön sivullisuus ja yksinäisyys ja toisaalta hänen aitoutensa olla sitä, mitä hän on: virolainen keskellä saksalaista kirkkoa ja sivistyneistöä.  Vaikeudet ja elämän ahdistus, josta Russow selviää jääräpäisyydellään. Taitaa hän välillä rukoillakin, kirkonmies kun on.  

Kirjassa viehättää myös Krossin tietoinen valinta kirjoittaa mammuttimainen romaaninsa monologin muotoon. Lukija kulkee halki historian aivan kuin Balthasarin olkapäällä istuen nähden kaiken hänen silmillään, ajatellen hänen ajatuksiaan, tuntien niin kuin hän tuntee. Kirjassa on myös kiehtova kuvaus ”Liivinmaan kronikan” kirjoittamisesta. Päähenkilö nuuskii ja kyselee vanhoista asiakirjoista, penkoo kaupunginarkistoa, ähisee ja puhisee käsikirjoituksena kanssa kuin lasta synnyttävä nainen… Hän taistelee saadakseen käsikirjoituksen valmiiksi; sitä jopa yritetään varastaa ennen sen lähettämistä August Ferherille Rostockiin. Vaivalloinen työ kuitenkin palkitaan ja ensimmäiset kirjatynnörit saapuvat  laivalla Tallinnan tullisatamaan… Kirja ei aikanaan mairitellut Liivinmaan saksankielistä aatelia. Ei siis ihme, että Russowilla oli monia vihamiehiä. Tuo kronikka on muuten ilmestynyt myös suomeksi vuonna 2006 Suomalaisen Kirjallisuuden seuran julkaisemana. Eikun lukemaan! Jaan Krossiakin kannattaa lukea. Hän on ikkuna Viroon, virolaisuuteen ja siihen värikkääseen historiaan, joka tapahtui aivan meidän silmiemme alla.

Luettuani Krossin monumentaalisen teoksen jäin miettimään, että Balthasar Russowissa on jotakin, joka muistuttaa itseäni. Mene ja tiedä.

Piispan tarkastettavana 2

Lupasin jatkoa edelliseen kirjoitukseen. Piispantarkastuspäivä torstaina 9.4. jatkui kohti Värtsilää.  Ensimmäinen etappi oli Värtsilän kylätalo, jossa Matti Jaatinen ja Raimo Tiittanen esittelivät kylätalon toimintaa. Tästä tapaamisesta on Värtsissä Seppo Pusan tekemä hieno kuvareportaasi.  Ennen luottamushenkilötapaamista piispa ja hänen seurueensa kävivät heittämässä pakaasit jokeen… ei kuitenkaan Jänisjokeen, vaan hotelli Jokeen.

Illan korvassa sekä luottamushenkilöt että piispan seurue (Ulla-Maija Harju, Ari Tähkäpää) kävivät läpi luottamushenkilöiden antamaa nettipalautetta. Samalla haasteltiin ajankohtaisista aiheista. Maukkaan sopan jälkeen olimme valmiit ”Piispan seuroihin” Värtsilän kirkon salissa. Illassa puheenvuoroja käyttivät piispa Häkkinen, rovasti Erkki Lintunen, rovasti Matti Perälä ja kirkkoherra Markus Kontiainen. Musiikista vastasi Dominantti Eini Perälän johdolla. Kauniiksi lopuksi hiljennyimme kuuntelemaan hiippakuntasihteeri Ari Tähkäpään iltahartautta kellon jo lähennellessä yhdeksää.

Piispan seuroissa

Perjantaina oli vielä vuorossa keskustelu kirkkoherran kanssa ja työntekijäkokous, jossa käytiin läpi työntekijöiden tekemää nettikyselyä. Mukaan liittyi myös hiippakuntakanttori Timo Vikman. Pastori Antti Happosen koskettavan aamuhartauden ytimenä oli hänen isovanhempiensa tarina. Kokouksen parasta antia olivat ryhmätyöt ja niistä syntynyt keskustelu. Annetut aiheet panivat työntekijät pohtimaan oman työnsä hyviä ja hankalia puolia. Lounaan jälkeen piispan auton perävalot näkyivät vielä hetken ennen kuin virka-audi kääntyi kulkemaan alas Maiju Lassilan tietä….

Perinteiseen tapaan piispan vierailu päättyi sunnuntain juhlamessuun Tohmajärven kirkossa ja kirkkokahveihin Kemien srk-talossa. Myös piispatar Maria Häkkinen oli mukana. Kauniisti ja taitavasti lauloi kirkkokuoro Kaiku. Siteerasin rippipuheessa piispa Eino Sormusta ja hänen muistelmateostaan. Piispa taasen lainasi saarnassaan Dag Hammarsjöldiä: ”Pyhitetty olkoon Sinun nimesi eikä minun. Tulkoon Sinun valtakuntasi eikä minun. Tapahtukoon Sinun tahtosi eikä minun. Anna meille Sinun rauhasi, rauhasi ihmisten kesken, rauha omaan sydämeemme ja päästä meidät pelosta.” (kirjasta Kiinnekohtia). Piispa kutsui kaikkia kristittyjä muistamaan kärsiviä sisariamme ja veljiämme eri puolilla maailmaa. Hän tähdensi vielä: ”Kristuksen antama rauha voi muuttaa ihmisten sisimmän ja sen kautta tämän maailman.”

Kahvilla piispa sai muistoksi käynnistään Natalia Podkolzinan tekemän taulun (taulun kuva-aiheita: Tohmajärven kirkon kattoratsastaja, pääskysiä ja aurinko) ja piispatar sai Eila Lappalaisen tekemän ruisleivän. Mukavasti oli väkeä liikkeellä sekä kirkolla että kahvilla.

Ennen vanhaan piispantarkastus oli kova koitos sekä kirkkoherralle ja kirkkoherraskalle. Olihan majapaikka useimmiten pappila ja sen vieraskamarit. Ja vuolukermaa piti olla pöydässä. Sitä kerrotaan hankitun aikoinaan erääseen Pohjois-Suomen seurakuntaan piispa Hannes Leinosta varten. Siitä lähtien sen paikkakunnan kaupoista oli tuota herkkua sitten aina löytynyt.  Kotipirtin lounaalla oli kyllä tarjolla alkukeittona perunavelliä ja suolasieniä, jotka lienevät Tohmajärven perinneruokia.  Jos nyt ei sentään vuolukermaa, niin ainakin jotain...

Papeille ja muille työntekijöille tarkastus oli myös ennen muinoin hien ja vavistuksen paikka. Onko kaikki kunnossa? Onko kaikki tehty niin kuin kirkkolaki ja Jumalan sana vaatii? Osaavatko nuoriso ja lapset katekismuksensa? Onko pölyt pyyhitty ja ikkunat pesty? No, niistä ajoista on tultu nykyaikaan. Tarkastus katsoo nykyään eteenpäin , ei niinkään taaksepäin. Mutta, mutta… Jäämme kuitenkin odottamaan piispantarkastuksen loppuraporttia!

Raportti ja sen pohjalta tehtävät johtopäätökset ovat vielä esillä päätösseminaarissa Mikkelissä toukokuussa. Siinäkö sitten kaikki? Ei suinkaan. Etteenpäin kahotaan ja eletään ihmisiksi ristittyinä – täälläkin Tohmajärvellä.

Piispan tarkastettavana 1

Piispantarkastus on ohi. Viime sunnuntaina vietimme seurakunnassamme juhlamessua, jossa Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen saarnasi. Hän puhui Jumalan rauhasta ja siteerasi YK:n entistä pääsihteeriä Dag Hammarskjöldia. Piispa muuten löysi Värtsilän kylätalon kirpparilta edellä mainitun pääsihteerin kirjoittaman kirjasen. Koskaan ei tiedä mikä ”kirjallinen helmi” sattuukaan eteen! Värtsin verkkolehdessä on tuosta kylätalon vierailusta Seppo Pusan ansiokas kuvareportaasi.

Mitä ”piispantarkastus” piti sisällään tällä kertaa? Lienee hyvä mainita kolme aikaisempaa vierailua hiippakunnasta ennen näitä huhtikuisia päiviä. Dekaani Ouri Mattila ja hiippakuntasihteeri Ulla-Maija Harju kävivät eräänä lauantaina vetämässä ns. tulevaisuustyöpajaa. Siihen osallistui sekä työntekijöitä että  luottamushenkilöitä. Asessori Marko Marttila Valkealasta piipahti tarkastuksella eräänä kauniina keskiviikkopäivänä. Hän tutkaili seurakunnan arkistoa sekä kyseli mitä valmiussuunnitelmalle kuuluu ja miten tässä seurakunnassa on huolehdittu muun muassa työsuojelusta. Moitittavaa ei löytynyt. Hän saikin sitten oikein rautaisannoksen arkistonhoidosta Riitta Mäntylältä, joka oli juuri sopivasti järjestämässä seurakunnan arkistoa kyseisenä päivänä. Taisi olla sama urakka Valkealassa vielä edessäpäin…

Asessori ja lakimies Jyri Klemolan kanssa saimme (kirkkoherra ja talouspäällikkö) istua saman pöydän äärellä pitkän tovin. Kävimme läpi seurakunnan hallinnon kiemuroita, pöytäkirjakäytäntöjä ja ylipäätään lain erilaisia tulkintoja asiantuntevassa seurassa. Asessorin kysymys eräästä päätöksestä kirvoitti esille yleistä hilpeyttä hänen kysyessään: ”Mitä te oikeastaan olette tässä päättäneet?” Hilpeyden syy oli siinä, ettemme nimittäin itsekään olleet asiasta aivan varmoja.  Ensimmäinen lause sisälsi selkeän päätöksen, mutta seuraava lause vesitti ensimmäisen sisällön! No, kyseessä taisi olla sellainen päätös, jota nimitetään sivistyneesti ”kompromissiksi”. Suurempia virheitä pöytäkirjoista ei löytynyt, pientä fiksausta kylläkin.

Torstaina 9.4. odotimme piispaa ja hänen seuruettaan saapuvaksi Tohmajärvelle. Oli alkamassa ns. seurakuntapäivä. Koska sattui olemaan Mikael Agricolan päivä, tervehdin piispaa uskonpuhdistajamme omilla sanoilla ”Hyvästä papista” (Rucouskiria  v 1544):

                                           ”Viriä pappi, opetusisä

                                             kansan ruokkii kuin äitin nisä,

                                             Ja hyvä paimen kaitsee lampaat,

                                             sairaat, eksyvät ja kaikki rampaat.

                                             Valvoo, manaa, etsii ja huutaa,

                                             ja tegee paljon hyvää muuta.

                                             Kuin isänt antaa pereens ruokaa,

                                             niin pappi seura(kunnan) edes huokaa.”

Piispa pitämässä hartautta (kuva: Antti Happonen)

Joimme seurakuntatalolla aamukahvit edesmenneen kanslisti Vieno Kekäleen Myrna-kupeista.  Kuppeja kilistelimme hopealusikoilla (hopeaa pöytään kun piispaa kestitään!). Ja sitten liikkeelle! Aluksi piispa Seppo Häkkinen pääsi tutustumaan kunnan varhaiskasvatukseen päiväkoti Käenpesässä, jossa piispa myös piti ”Hyvä paimen”-aiheisen hartauden. Piispasta voi syystä havaita, että hän on pitänyt lapsille hartauksia ennenkin.  Ja lapset käyttäytyivät todella esimerkillisesti! Vastaava lastentarhanopettaja Päivi Eskelinen kertoi uusista kasvatuksen tuulista, eritoten esiopetuksen ja koulun välisestä taitekohdasta.

Lehdistötilaisuuden jälkeen piispa seurueineen tapasi kunnan edustajia lounaalla ravintola Kotipirtissä. Lammaspaistin äärellä selvisi, kuinka monella tavoin seurakunnan ja kunnan intressit ovat yhteiset paikkakunnan parhaaksi.
 Yksi päivän kohokohdista oli vierailu Nordic Koivu Oy:n tiloihin Kemienmäellä. Kaikille mukana olleille valkeni se hämmästyttävä seikka, kuinka innovatiivinen ja kansainvälinen yritys meillä Tohmajärvellä on. Tehtaalla oltiin juuri asentamassa ja koekäyttämässä uutta tuotantolinjaa, jonka tehtävänä on pakata koivunmahlaa aseptisesti pahvisiin tölkkeihin. Ja mikä hienointa: tuotannosta menee noin 97% ulkomaille! Pystyykö mikään muu tohmajärveläinen yritys samaan?

Nordic Koivu Oy:n tiloissa

Myö ollaan ihan ihmeissään! Susanna Maaranen esittelee uusia tiloja

Ja mitä sitten tapahtui… siitä seuraavissa kirjoituksissa lisää.

Hyvää pääsiäistä!

Hyvää ja siunattua Vapahtajan ylösnousemusjuhlaa!

 

Tyttären tekemä mämmikakku. Haudan ja munankuoren muurit ovat murtuneet!