Kirja
joka kertoo kirjailijasta on Juhani Salokanteleen kirja Jaan
Krossista, virolaisesta kirjailijasta (Sivistystahto – Jaan Kross, hänen
teoksensa ja virolaisuus, 2008, Helsinki). Erinomainen teos!
![]() |
J.Kross (kuva Guenter Prust) |
![]() |
Pyhän Hengen kirkko (kuva Markus Kontiainen) |
Kuka oli tämä ”paksupäinen talonpoikaistollo”?
Tällaiseksi aatelismies Tönnis Maydell haukkui kirjeessään tätä kirjailevaa
kirkkoherraa. Helpointa olisi passittaa kyselijä kirjastoon ja käskeä
lainaamaan J.Krossin kirja ja pyytää häntä kahlaamaan 1245 sivua läpi. Balthasar Russow (kirjassa usein Palle) oli
talonpoikassäädystä noussut virolainen ajurinpoika, joka kohosi säätyynsä
nähden korkealle. Krossin kirja on värikäs elämänkerta värikkäästä miehestä,
joka ehti olla kolme kertaa naimisissa, kirjoittaa kronikan, josta tuli aikansa
bestseller, puuhata kaikenlaista ja ennen kaikkea kumartaa milloin ketäkin
vallanpitäjää aikana, joka oli Viron levottomimpia.
Mikä Krossin kirjassa kiehtoo? Vaikea sanoa. Syitä on
kyllä moniakin. Jaan Krossin taitava ajankuvaus. Päähenkilön sivullisuus ja
yksinäisyys ja toisaalta hänen aitoutensa olla sitä, mitä hän on: virolainen
keskellä saksalaista kirkkoa ja sivistyneistöä.
Vaikeudet ja elämän ahdistus, josta Russow selviää jääräpäisyydellään.
Taitaa hän välillä rukoillakin, kirkonmies kun on.
Kirjassa viehättää myös Krossin tietoinen valinta
kirjoittaa mammuttimainen romaaninsa monologin muotoon. Lukija kulkee halki
historian aivan kuin Balthasarin olkapäällä istuen nähden kaiken hänen
silmillään, ajatellen hänen ajatuksiaan, tuntien niin kuin hän tuntee. Kirjassa
on myös kiehtova kuvaus ”Liivinmaan kronikan” kirjoittamisesta. Päähenkilö
nuuskii ja kyselee vanhoista asiakirjoista, penkoo kaupunginarkistoa, ähisee ja
puhisee käsikirjoituksena kanssa kuin lasta synnyttävä nainen… Hän taistelee
saadakseen käsikirjoituksen valmiiksi; sitä jopa yritetään varastaa ennen sen
lähettämistä August Ferherille Rostockiin. Vaivalloinen työ kuitenkin palkitaan
ja ensimmäiset kirjatynnörit saapuvat
laivalla Tallinnan tullisatamaan… Kirja ei aikanaan mairitellut
Liivinmaan saksankielistä aatelia. Ei siis ihme, että Russowilla oli monia
vihamiehiä. Tuo kronikka on muuten ilmestynyt myös suomeksi vuonna 2006
Suomalaisen Kirjallisuuden seuran julkaisemana. Eikun lukemaan! Jaan Krossiakin
kannattaa lukea. Hän on ikkuna Viroon, virolaisuuteen ja siihen värikkääseen
historiaan, joka tapahtui aivan meidän silmiemme alla.
Luettuani Krossin monumentaalisen teoksen jäin
miettimään, että Balthasar Russowissa on jotakin, joka muistuttaa itseäni. Mene
ja tiedä.