Pauliina Boliviassa

Seurakuntaelämää virkistävät vieraat. Marianpäivänä 22.3. seurakuntamme vieraana oli TT Pauliina Kainulainen Kontiolahdelta. Hän toi terveisiä Boliviasta, josta hän oli juuri edellisellä viikolla palannut. Hän oli ollut siellä "tutkimusmatkalla" etsimässä aineistoa "kontekstuaalista teologiaa" käsittelevään kirjaansa. Kuvamatka Boliviaan srk-talon kahviossa oli hyvin valaiseva ja antoisa. Kahvio oli täynnä väkeä ja ihmiset olivat kiinnostuneita. Pauliina kertoi erityisesti aymara-intiaanien elämästä ja myös siitä työstä, jossa pyritään kohottamaan naisten asemaa. Oli mielenkiintoista kuulla, että ekumeenisen, teologisen oppilaitoksen johtaja, rehtori oli ja on nainen, Vicenta Mamani. Yksi kuva on luterilaisen seurakunnan (Iglesia Evangélica Luterana Boliviana) jumalanpalveluksesta. Yhtä totisiahan nuo immeiset on sielläkin...

Yksi kuva oli hyvin mieleenpainuva. Retkellä lähelle Titicaca-järveä matkalaiset aterioivat yhdessä rantahiekalla paikallisten kyläläisten kanssa. Intiaaninaiset laskivat pussukansa selästään ja -- avot -- siinä oli liinasella maassa yhteinen ateria. Enimmäkseen perunaa ja vihanneksia, papuja ym. Paulinaan mukaan se oli herkullinen ateria! Valitettavasti tästä ateriasta ei ole kuvaa tässä blogissa.

Ihmisiä yhdessä rantahietikolla syömässä yhteisiä eväitä. Ympärillä Jumalan luoma maailma... ja kaunis Titicaca-järvi. Kaukana kavala maailma ja suurkaupungien hektinen rytmi...

Rehtori Vicenta Mamani puhumassa, Pauliina toinen vasemmalta (kuva Cinthia Alcon)

Seurakuntalaisia (kuva: Pauliina Kainulainen)

Titicaca (kuva Wikipedia)

 

Papin päiviä

Hukka periköön byrokratian!

"Pappi on viikolla näkymätön ja sunnuntaina käsittämätön." Näin kuuluu tunnettu lausahdus kansan suusta. Pitääkö paikkansa? Saattaa pitääkin, varsinkin kun kyse on kirkkoherroista. Teen paljon sellaista, joka jää näkymättömiin tai tulee esille vain välillisesti. Ja paperihommien määrä sen kun vaan kasvaa. Tätä seikkaa ovat erityisesti pitkään töissä olleet kirkkoherrat valitelleet. Kauniisti sanottuna hallinto on tarkentunut ja monimutkaistunut. Muistaakseni kirkossakin pyrittiin jossain välissä hallinnon "keventämiseen". Liekö se komitea vielä töillään, kun hallinto on vaan siitä ajasta "raskautunut"...

Mitä kirkkoherra puuhailee viikoittain tai päivittäin? Otetaan allakka auki vaikkapa viime maanantailta ja katsotaan mitä siellä lukee: klo 8.30 virastolle kirkollisten ilmoitusten tekoon, klo 9.45 Tikkalassa pitämässä aamunavausta koululaisille ja esikoululaisille, takaisin virastolle jatkamaan kirkollisten tekoa ja ottamaan vastaan työntekijöitä, jotka piipahtivat kysymään ja sopimaan yhtä sun toista, puheluja, sopimisia, sähköpostia,  klo 13 keskustelu asiakkaan kanssa, klo 15 syntymäpäiväkäynti, puheen valmistusta, klo 17 lähtö srk-talolta miesten saunaretkelle Rantakylän uimahalliin paikallisten saunapiirin vieraaksi, puhe saunapiirissä, jutustelua saunan lauteilla ja altaalla, paluu kotiin noin klo 21. 

Jokainen päivä ei tietysti ole näin pitkä kuin tuo 16.3.2015, mutta lista antanee kuvan työn monipuolisuudesta. Papin työn rikkauteen kuuluu se, että jokainen päivä on erilainen, vaikkakin monet elementit ovat tuttuja ja toistuvat yhä uudelleen. Työaikaa ei ole, eikä tunteja lasketa. Työehtosopimus takaa kyllä kaksi vapaapäivää viikossa. Niinäkin päivinä voi olla töitä, jos työ välttämättä sitä vaatii. Silloin yleensä vapaapäivä yritetään siirtää johonkin muuhun päivään. Ja kerran kuukaudessa vapaapäivät voi sijoittaa viikonloppuun.

Ja mikä parasta: tässä työssä saa tavata ihmisiä. Ihmiset eivät ole lakanneet kiinnostamasta minua. Myöskään ne hankalat. Ja sitten "best of the best" (parhaista parhain) on se, että voi työkseen puhua Kristuksesta! Toivottavasti en ole puheissani kovin "käsittämätön"!

Lääninrovastin matkassa 2

Saapa nähdä, mitä tapahtuu lääninrovastin viralle kevään kirkolliskokouksen jälkeen. Käykö niin kuin dinosauruksille? Erään teorian mukaan ne kuolivat sukupuuttoon suuren meteoriitin aiheutettua koko maapalloa ravisuttavan luonnonmullistuksen. Tällä kertaa tuo suuri luonnonmullistus on tuo pitkään valmisteilla ollut "seurakuntien rakennemuutos". 

Tänä aamuna suunnistin kuitenkin anivarhain kohti Savonlinnaa ja sen komeata tuomiokirkkoa. Kera ruustinnan tietysti. Lääninrovastin tehtäviin kuuluu toisinaan -- piispan valtuuttamana -- virkaanasettamisia. Tällä kertaa virkaanasetettavana oli tohmajärveläisillekin tuttu pastori Leena Paintola.  Hyvin kaikki sujuikin. Vs. kirkkoherra Toivo Loikkanen oli tehnyt hyvää valmistelutyötä ja

Leena saarnaamassa (kuva Eila Lappalainen)

hän toimi myös toisena liturgina ko. messussa. Oli ilo olla siunaamassa aposto-lisella kättenpäällepanolla nuoria ja virkeitä pappeja uusiin tehtäviin ja olla tapaamassa Leenan perhettä ja sukua kirkkokahvilla. Leenasta tuli siis Savonlinnan seurakunnan III kappalainen. 

kävelevä torni (kuva Eila Lappalainen)

Paluumatkalla -- kuin ohimennen -- näimme auton ikkunasta kolme outoa ilmestystä: käveleviä tupakantumppeja! Kuvassa siis yksi niistä. Tarkemmin katsottuna ne olivatkin Olavinlinnan kolme tornia. Mistä tempauksesta lienee ollut kysymys?!

Fiksuja nuoria

Palasin tänään rippikoululeiriltä. Tulipahan jälleen todetuksi, kuinka fiksuja ovat tohmajärveläiset nuoret. Oronmyllyn siivooja antoi välitöntä palautetta leirin viimeisenä päivänä. Nuoret olivat siivonneet asuinhuoneensa esimerkillisellä tavalla. Yhdet sukat poikien pesuhuoneessa vain etsivät omistajaansa. Liekö jääneet edellisiltä asukkailta...

Muutenkin leiri meni hyvin ja suunnitellusti. Syitä on monia. Hyvät ja ammattitaitoiset työntekijät, hyvä leiripaikka, erinomainen ruoka ja nämä mukavat nuoret. Aika monesta nuoresta voi nähdä, kuinka heistä on pidetty huolta ja heitä on rakastettu. Onneks olkoon, vanhemmat!

Rippikoulun onnistumisen yksi tae ovat myös hyvät ryhmänjohtajat eli isoset. Heistä voi todellakin nähdä, kuinka pitkänlinjan kaksivuotinen isoiskoulutus tuottaa hyvää satoa. Nuorisotyönohjaajan valitsema tie on ollut oikea. 

Mitä nykyaikaisessa rippikoulussa tehdään? Sitä, mitä ennenkin. Opiskellaan kristinuskoa, pidetään jumalanpalveluksia ja hartaushetkiä, lauletaan ja leikitään. "Leikkiminen" sisältää terminä kaiken iltaohjelman, ohjatun liikunnan ja muun toiminnan. Ehkä "leikkiminen" on väärä sana, pikemminkin pitäisi puhua ns kasvatuksellisesta osiosta, sillä muunmuassa moni iltaohjelman ohjelmanumero palvelee rippikoulun päätavoitteita, esimerkiksi ryhmäytymistä ja itsetunnon ja itsetuntemuksen kasvattamista. Ja hauskaakin saa olla. 

Leirin viimeisenä "oppituntina" nuoret kävivät yksitellen läpi rastiretkeilyn, jossa pohdittiin elämän eri vaiheita. Purettaessa tätä tehtävää esille tuli rukouksen mahdollisuus kohdattaessa elämän vaikeuksia. Nuoret olivat hyvin perillä muista apukeinoista, joihin turvautua, kun elämä niin sanotusti potkii päähän. Jätimme heille pohdittavaksi myös rukouksen mahdollisuuden. Saa myös rukoilla. Jumala kuulee rukouksen -- tavalla tai toisella. 

Rukoilkaa tekin, aikuiset, nuorten puolesta!

Rippikoulusta olisi mukava julkaista kuvia, mutta nykylainsäädännön mukaan kuvia nuorista ja lapsista ei voi julkaista ilman lupaa. Tässä kuitenkin kuva uudesta jumalanpalvelusjärjestyksestä, jota kokeiltiin ensimmäistä kertaa tällä leirillä (idea on peräisin Noljakan kirkosta, jossa sitä on kehitellyt kanttori Pekka Varonen). Leiriläiset sijoittuvat istumaan kahdelle penkkirivi-kaarelle vastakkain toisiaan. Keskellä on kevytrakenteinen alttari, kynttiläteline tai joku muu havaintoesine, kulkueristi ja lukupulpetti. Kuvassa näkyvät nämä keskeiset elementit. Papin selän takana on sitten varsinainen alttari kaiteen takana. Kynttilätelineen paikalla voi olla myös kukkia tai 

viherkasveja. Luomakunnan jumalanpalveluksessa leirillä sillä

paikalla oli täytetty susi ja supikoira. Vastakkain istumisesta on paljon etua, muunmuassa se, että tällainen järjestely tukee yhteislaulua. Muutenkin kasvokkain istuminen luo yhteisöllisyyden tunnetta porukkaan. 
Rippikoulu on tällä hetkellä osallistumisprosentiltaan yksi parhaimmista seurakunnan toimintamuodosta. Se on osa nuorisokulttuuria ja siihen on myös satsattu. Työntekijälle leiri on raskas, mutta antoisa. Nuorten kanssa pysyy nuorena!

Harvinainen kirkkovieras

Tällä kertaa ei ollakaan mökin portailla, vaan tepastellaan Värtsilän kirkon rappusissa. Lauantai-aamuna ruumisauton kuljettaja ja hautausmaanhoitaja Esko Romppanen havaitsivat harvinaisia jälkiä Värtsilän kirkon pääoven kivilaatoilla. Liekö käynyt nalle nykimässä kirkon ovia?

kuva: Esko Romppanen

Tepastellut on. Saattaa olla, että pesään on tullut vettä ja muutenkin ilma on tuntunut keväiseltä. Lähdenpä siis katselemaan maisemia... Jäljestä päätellen vaikuttaisi nuorelta karhulta, jos nyt on karhu ollenkaan. Olisiko sittenkin jeti eli lumimies?
Metsämiehet ja muut jälkien tuntijat! Miltä jäljet näyttävät?