Käytin
eräässä hartaudessa Ylva Eggehornin (s. 1950) runoa "Niille jotka kysyvät".
Runo löytyi kokoelmasta "Parantava runo" (toim Immeli, Melén,
Sippola.Tammi, Helsinki 1985) Runo on alunperin suomentanut Anna-Maija Raittila ("Pannaanko tasan", 1972). Runossa on upea vertauskuva pedonkynsissä
välkkyvistä jalokivistä.
Niille
jotka kysyvät
Mitä
muuta voit olla kuin syli
tässä
kirotussa maailmassa jossa jalokivet
välkkyvät pedonkynsissä
mitä
muuta voit olla kuin pelkkä leipä
niiden
keskellä jotka tietävät vain miltä kivet näyttävät
ja
jotka kysyvät viinistä: mitä tuo on?
Hänellähän on vain sinun kätesi jotka hän voi levittää
Hänellähän
on vain sinun ruumiisi jossa hän voi tulla
todelliseksi
niin
kuin tuulella on puut niin hän tahtoo sinut
mitä
muuta voit olla kuin hänen sylinsä
niille
jotka kysyvät: millainen se on.
Joh.15:12
Tämä runo vei minut pienelle etsintämatkalle internetin ihmemaailmaan. Mielessäni on ollut jo pitemmän aikaa eräs toinen Eggehornin runo, jossa sekä runoilija että Jeesus istuvat keittiön pöydän ääressä ja juovat jotakin: kahvia tai teetä, en muista tarkkaan. Löysin kuin löysinkin sen runon ja se "juotava" oli jotakin muuta... Hieno, mystinen runo tavallisesta kohtaamisesta tukholmalaisen asunnon keittiössä:
Oli
tavallinen päivä, me istuimme keittiössä, meillä oli pullo coca-colaa
Jeesus
ja minä, oli kuuma ja pöly leijui auringossa:
Pannaanko tasan hän sanoi, meillä oli pikku-ranskis myös,
me
söimme ja katsoimme toisiamme pitkään auringonsavun läpi
ei
pelottanut edes kun hän lähti pöydälle jäi tyhjä pullo ja muruja: tavataan
hän sanoi
ja
minä näin sen selvän värinän hänen askelissaan joka merkitsi: nyt
mutta
sitten tajusin mitä se kaikki merkitsi sinä päivänä
Ei
ollut rumpuja eikä jyrinää
ei
kellojen pompotusta eikä kova tuuli levitellyt lippuja
eikä
silmät selällään kuunneltu suuria sanoja:
oli
vain jotain mitä pantiin puoliksi tai sillä lailla ja oltiin
samassa
paikassa mutta omatkin vuoret oli tallella
oli
oma elämä vaikka se jotenkin katosi
ja
läheisyyden koki selvänä (olen hämmentynyt)
(kirjassa "Pannaanko tasan" 1972)
"Vi satt i köket och hade köpt en coca-cola Jesus och jag". Runon kuuluisa lause toisella kansankielellämme. Netin tiedonmurusten mukaan Ruotsiin 1970-luvulla rantautunut Jeesus-(hippi)liike piti yhtenä kokoontumispaikkanaan Ylva ja Georg Eggehornin kotia Sorundassa. Muistelen hämärästi lukeneeni Eggehornin runojen olleen aikanaan varsinainen merkkitapaus Ruotsin maallistuneessa yhteiskunnassa. Nuori nainen kirjoittaa hienoa modernia runoa ja vielä uskonnollisista aiheista!
Muutama sana
Ylvalta itseltään. "Om sina dikter ska Ylva Eggehorn ha sagt: "De
bara kommer över mig. Gud skriver dem åt mig." Artikkelin kirjoittaja jatkaa: ”Många har
blivit klassiker, bland dem särskilt psalmerna "Gråt inte mer Maria"
(Sv Ps 463) och "Var inte rädd, det finns ett hemligt tecken" (Sv Ps
256)." (Världen i dag-lehti 24.3.2010) 463 ja 256 ovat siis Ruotsin
ev.lut. kirkon nykyisen virsikirjan virsiä. Eggehornin intohimoinen rakkaus
Raamattuun näkyy hänen runoissaan ja virsisanoituksissaan.
Ylva
Eggehornia voisi ehkä verrata Suomessa Anna-Maija Raittilaan sekä vaikutukseltaan
että tuotannoltaan. Runoja, hartauksia, virsiä, romaaneja, artikkeleita… Runoilija on
saanut vuosien varrella äänensä kuuluville.