mökkikuva

mökkikuva

torstai 26. marraskuuta 2015

Vastaanottokeskuksessa



Kävimme pienellä porukalla vierailulla Kiteen vastaanottokeskuksessa, Puhoksessa. Veimme sinne muutaman kassillisen villasukkia, -lapasia ja muuta vaatetavaraa. Jälleen kerran ahkerat kädet olivat saaneet paljon lämmintä ja kaunista aikaan. Tutustuimme keskuksen elämään Juha Forsblomin kanssa (kuvassa).
Jo heti ovella meitä tervehti iloinen lapsijoukko. He jonottivat pääsyä linja-autoon, joka veisi heidät kouluun. Juhan mukaan he ovat erityisen innokkaita oppimaan uutta ja tuon innostuksen saattoi lapsista kyllä havaitakin. Muutenkin koko keskus näytti olevan elämää täynnä. Ihmisiä tuli ja meni. Elämisen tuntua siis.
Juhan mukaan suurin osa turvapaikanhakijoista on tullut Irakista.  Keskuksessa on paljon perheitä ja taisi uusin tulokas olla parin viikon ikäinen vauva. Onnellisia perhetapahtumia on myös tulossa lisää. Kuulemma – näin minulle kerrottiin – kotiäidit ovat ahkerimpia suomenkielenopiskelijoita…
Pohdimme yhdessä Juhan kanssa yhteistyön mahdollisuuksia. Miten seurakunta voisi olla tukemassa näitä ihmisiä ja koko keskusta? Ainakin sisäpelikengistä on puutetta. Ja myös ainainen pula miesten kengistä! Mistähän johtuu, että suomalainen mies ei vaihda kenkiään ennen kuin ne ovat aivan risat? Sellaisista kengistä ei ole todellakaan annettavaksi eteenpäin.
Vierailusta jäi hyvä mieli. Nämä ihmiset ovat päässeet pälkähästä. Takana on uuvuttava pakomatka sodan ja terrorin keskeltä. Mitä on edessäpäin? Jumala yksin tietää. Meidän suomalaisten tehtävä on kuitenkin osoittaa lähimmäisenrakkautta ja suvaitsevaisuutta niitä kohtaan, jotka ovat sen tarpeessa. 

torstai 5. marraskuuta 2015

Roskapostia torjumaan!

Hyvät blogini lukijat ja erityisesti kommentoijat!
Koska blogini kommentintarjoajien joukkoon on alkanut ilmaantua vieraskielisiä kirjoituksia, jotka haiskahtavat selvästi jonkin automaattisen roskaposti-tietokoneen lähettämiltä, olen lisännyt kommentoijille ns. sanavahvistusvaiheen. Blogiin kommentteja jättävät joutuvat käymään läpi seuraavan vaiheen: joudut kirjoittamaan uudelleen bloggerin tarjoaman kirjain- tai numeroyhdistelmän ja näin osoittamaan, että olet ihan oikea immeinen! Tämä auttaa vähentämään kommenttiroskapostia. Ainakin toivon niin.
Vielä tiedoksi: jokainen kommentti tulee ensin minulle hyväksyttäväksi. Jos kommentti on asiaton, herjaava tai muuten älytön, jätän sen julkaisematta. Valitusoikeutta ei ole. :) Onneksi asiattomia kirjoituksia ei ole ollut, paitsi nuo englanninkieliset.
Kommentteja on mukava saada, kritiikkiäkin... 
Ja loppuun tietysti kuva, vaikka niiden tekninen sijoittelu palstalle tuottaa välistä bloggaajalle verta, hikeä ja kyyneliä. Perinteisesti kirkonkellojen kalke on karkottanut pimeyden voimia, samaa toivon myös blogilleni. Pois roskaposti ja hämärähenget! Tilalle iloinen kilkatus pimeyden vallat voittaneesta Vapahtajasta!

Tikkalan kappelin kellot

lauantai 24. lokakuuta 2015

Hämärätorilla


Perjantai-iltana 23.10. Tohmajärvellä (Nymanin talon pihapiirissä) järjestettiin ensimmäistä kertaa ns. hämärätori. Kuten kuvista voi päätellä toriajan loppupuolella alkoi jo hämäräkin laskeutua. Väkeä oli paljon liikkeellä, erityisesti lapsiperheitä. Onneksi sadekin tyrehtyi iltaa kohden. Oikein mukava tapahtuma!


Valaistu puu
Toritunnelmaa
Srk:n  lähetystyön myyntipöydältä löytyi monenlaista suuhun pantavaa




Like a dragon!

Illan päätti tulishow

Yökuva Gerlanderin talon piipuista ja kytevistä kakluuneista

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Mehänkaato -veisu


Miks lie luuta louskutatte
reunoja revittelette,
suupielissänne supatatte,
poskpielis pulisette,
kun on käsky käynynnä
kirkolta korkialta
kellojen katveesta
suulla neuvoston suuremmalla,
että
kaatukoot  puut, hongat ikiset,
käkösen kukkupuut
leppeät lehmukaiset!
Seteliks rahisevaks,
kolikoiks kolisevaks,
kullaks kumisevaks
täytteheks
ja tallukaks
reikäisehen kirkon kirstuhun
koloihin kappelin kaunokaisen,
ett se kaunosena, puhtosena
mäellä mällötäis
kummmulla kumottais,
iloks ihmisille,
rauhaks raatajille!

Tämän "runon" julkaisin Värtsi-verkkolehdessä pieni "pilike" silmäkulmassa kommentoidakseni siellä käytyä keskustelua seurakunnan savotasta Papinmaa-tilalla. Näyttää kuitenkin siltä, että Värtsiin on huumormielessä turha kirjoittaa... Onpahan runonen positiivisempi kuin edeltäjänsä (Nykyajan Jobin rukous)!

torstai 15. lokakuuta 2015

Nykyajan Jobin rukous (tätä runoa ennen on syytä lukea edellinen blogikirjoitus)



Kuten tarkkaavainen lukija voi ehkä huomata, olen kirjoittanut allaolevan runon uudelleen. Toivon kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä. Runo elää ja muuttaa muotoaan...

Jumalani, Jumalani,
miksi minut hylkäsit,
tähän väkivallan ja hulluuden
maailmaan?
Miksi?

Jumala,
sinä hylkäsit ihmisen.
Puutarhan porttien ulkopuolelle.
Ulkopuoliseksi. Kadotetuksi.
Menemään, pakenemaan,
juoksemaan,
hermostuneena ja levottomana
alas kivistä katua,
alas raittia,
jossa on vain suljettuja, mykkiä ovia.

Sinne, minne
enkelin sormi osoitti.

Jumala,
sinä hylkäsit ihmisen
ja sanoit:
mene ja tee,
sillä paratiisi on suljettu..

Ja me menimme ja teimme.
Ryhdyimme
kaivamaan maata,
työstämään, jalostamaan,
keittämään, tislaamaan ja uuttamaan,
rakentamaan ja purkamaan,
puristamaan kädessä valkoisin rystysin
sekä lapiota että keihästä.

Ja mikä oli lopputulos?
Rypälepommeja, kranaatteja, napalmia,
kaasua, köyhdytettyä uraania.
Made in USA, China, Russia, France,
England, Brasilia, Switzerland.
Suoria rivejä, maastopukuja
ja kiillotettuja saappaita.
Kivettynein kasvoin
sormet liipaisimella
he seisovat
 tulikomentoja odottaen…

Herra,
me olemme todellakin menneet
ja tehneet.
Nostaneet kiven maasta
kuin Kain.
Ja siksi
paratiisin tuolla puolen
nousee taivaalle savua
krematorioiden piipuista.

Homo sapiens,
Kainin merkki
otsaan tatuoituna,
hän vaeltaa
jätevuorien ja markettien ohi,
kyyristyy suojaan,
kun ohjukset lentävät
ja illan hämärtyessä
vetää ylleen repeytyneen pahvinpalan
ydinjätteiden loppusijoituspaikan porttikongiin.
Ecce homo!

Jumalani, Jumalani,
miksi meidät hylkäsit?

Koska näin teit, rukoilen:

Herra meitä armahda!

Herra meitä armahda
ristisi valolla
sen julmuudella,
sen lempeydellä,
sen hyväilevällä kauneudella
kun Ihmisen Poika
vuotaa verta ja vettä,
hikeä ja kyyneliä…

Hänet on hylätty,
hänessä on Kainin merkki,
enkelin sormenjälki.
Hän on radioaktiivinen ja
saastunut, luotien lävistämä.
Hän on pakolainen, homoseksuaali.
Hän on outo, ei kukaan
tai sitten joku toinen.
Nimeä vailla, paperit hukassa.
Jostain karannut tai karkotettu.
Ihmisen näköinen
Kain ja Abel yhdessä,
Ihmisen Poika.

Jumalani, Jumalani,
Jobille sinä puhuit.
mutta ristillä sinä vaikenit.
Sillä poikasi ja tyttäresi veri huutaa maasta,
joku painaa liipaisinta
ja ohjus osuu kohteeseensa.
Ihmisiä kuolee
ja Jumalan Poika kuolee ristillä.

Minä tiedän,
että sinä vaikenit,
koska se olit Sinä,
joka kuolit!
Sinä!
Abelin kuolema
Kainin kädestä.
Jumalan kuolema Jumalan kädestä.

                    ------

Salamoiva, leimuava miekka
on lävistänyt sydämesi.
On hiljaista.

Paratiisin portit ovat auki.