Vastaanottokeskuksessa

Kävimme pienellä porukalla vierailulla Kiteen vastaanottokeskuksessa, Puhoksessa. Veimme sinne muutaman kassillisen villasukkia, -lapasia ja muuta vaatetavaraa. Jälleen kerran ahkerat kädet olivat saaneet paljon lämmintä ja kaunista aikaan. Tutustuimme keskuksen elämään Juha Forsblomin kanssa (kuvassa).

Jo heti ovella meitä tervehti iloinen lapsijoukko. He jonottivat pääsyä linja-autoon, joka veisi heidät kouluun. Juhan mukaan he ovat erityisen innokkaita oppimaan uutta ja tuon innostuksen saattoi lapsista kyllä havaitakin. Muutenkin koko keskus näytti olevan elämää täynnä. Ihmisiä tuli ja meni. Elämisen tuntua siis.

Juhan mukaan suurin osa turvapaikanhakijoista on tullut Irakista.  Keskuksessa on paljon perheitä ja taisi uusin tulokas olla parin viikon ikäinen vauva. Onnellisia perhetapahtumia on myös tulossa lisää. Kuulemma – näin minulle kerrottiin – kotiäidit ovat ahkerimpia suomenkielenopiskelijoita…

Pohdimme yhdessä Juhan kanssa yhteistyön mahdollisuuksia. Miten seurakunta voisi olla tukemassa näitä ihmisiä ja koko keskusta? Ainakin sisäpelikengistä on puutetta. Ja myös ainainen pula miesten kengistä! Mistähän johtuu, että suomalainen mies ei vaihda kenkiään ennen kuin ne ovat aivan risat? Sellaisista kengistä ei ole todellakaan annettavaksi eteenpäin.

Vierailusta jäi hyvä mieli. Nämä ihmiset ovat päässeet pälkähästä. Takana on uuvuttava pakomatka sodan ja terrorin keskeltä. Mitä on edessäpäin? Jumala yksin tietää. Meidän suomalaisten tehtävä on kuitenkin osoittaa lähimmäisenrakkautta ja suvaitsevaisuutta niitä kohtaan, jotka ovat sen tarpeessa. 

Roskapostia torjumaan!

Hyvät blogini lukijat ja erityisesti kommentoijat!

Koska blogini kommentintarjoajien joukkoon on alkanut ilmaantua vieraskielisiä kirjoituksia, jotka haiskahtavat selvästi jonkin automaattisen roskaposti-tietokoneen lähettämiltä, olen lisännyt kommentoijille ns. sanavahvistusvaiheen. Blogiin kommentteja jättävät joutuvat käymään läpi seuraavan vaiheen: joudut kirjoittamaan uudelleen bloggerin tarjoaman kirjain- tai numeroyhdistelmän ja näin osoittamaan, että olet ihan oikea immeinen! Tämä auttaa vähentämään kommenttiroskapostia. Ainakin toivon niin.

Vielä tiedoksi: jokainen kommentti tulee ensin minulle hyväksyttäväksi. Jos kommentti on asiaton, herjaava tai muuten älytön, jätän sen julkaisematta. Valitusoikeutta ei ole. :) Onneksi asiattomia kirjoituksia ei ole ollut, paitsi nuo englanninkieliset.

Kommentteja on mukava saada, kritiikkiäkin... 

Ja loppuun tietysti kuva, vaikka niiden tekninen sijoittelu palstalle tuottaa välistä bloggaajalle verta, hikeä ja kyyneliä. Perinteisesti kirkonkellojen kalke on karkottanut pimeyden voimia, samaa toivon myös blogilleni. Pois roskaposti ja hämärähenget! Tilalle iloinen kilkatus pimeyden vallat voittaneesta Vapahtajasta!

Tikkalan kappelin kellot

Hämärätorilla

Perjantai-iltana 23.10. Tohmajärvellä (Nymanin talon pihapiirissä) järjestettiin ensimmäistä kertaa ns. hämärätori. Kuten kuvista voi päätellä toriajan loppupuolella alkoi jo hämäräkin laskeutua. Väkeä oli paljon liikkeellä, erityisesti lapsiperheitä. Onneksi sadekin tyrehtyi iltaa kohden. Oikein mukava tapahtuma!

Valaistu puu

Toritunnelmaa

Srk:n  lähetystyön myyntipöydältä löytyi monenlaista suuhun pantavaa

Like a dragon!

Illan päätti tulishow

Yökuva Gerlanderin talon piipuista ja kytevistä kakluuneista

Mehänkaato -veisu

Miks lie luuta louskutatte

reunoja revittelette,

suupielissänne supatatte,

poskpielis pulisette,

kun on käsky käynynnä

kirkolta korkialta

kellojen katveesta

suulla neuvoston suuremmalla,

että

kaatukoot  puut, hongat ikiset,

käkösen kukkupuut

leppeät lehmukaiset!

Seteliks rahisevaks,

kolikoiks kolisevaks,

kullaks kumisevaks

täytteheks

ja tallukaks

reikäisehen kirkon kirstuhun

koloihin kappelin kaunokaisen,

ett se kaunosena, puhtosena

mäellä mällötäis

kummmulla kumottais,

iloks ihmisille,

rauhaks raatajille!

Tämän "runon" julkaisin Värtsi-verkkolehdessä pieni "pilike" silmäkulmassa kommentoidakseni siellä käytyä keskustelua seurakunnan savotasta Papinmaa-tilalla. Näyttää kuitenkin siltä, että Värtsiin on huumormielessä turha kirjoittaa... Onpahan runonen positiivisempi kuin edeltäjänsä (Nykyajan Jobin rukous)!

Nykyajan Jobin rukous (tätä runoa ennen on syytä lukea edellinen blogikirjoitus)

Kuten tarkkaavainen lukija voi ehkä huomata, olen kirjoittanut allaolevan runon uudelleen. Toivon kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä. Runo elää ja muuttaa muotoaan...

Jumalani, Jumalani,

miksi minut hylkäsit,

tähän väkivallan ja hulluuden

maailmaan?

Miksi?

Jumala,

sinä hylkäsit ihmisen.

Puutarhan porttien ulkopuolelle.

Ulkopuoliseksi. Kadotetuksi.

Menemään, pakenemaan,

juoksemaan,

hermostuneena ja levottomana

alas kivistä katua,

alas raittia,

jossa on vain suljettuja, mykkiä ovia.

Sinne, minne

enkelin sormi osoitti.

Jumala,

sinä hylkäsit ihmisen

ja sanoit:

mene ja tee,

sillä paratiisi on suljettu..

Ja me menimme ja teimme.

Ryhdyimme

kaivamaan maata,

työstämään, jalostamaan,

keittämään, tislaamaan ja uuttamaan,

rakentamaan ja purkamaan,

puristamaan kädessä valkoisin rystysin

sekä lapiota että keihästä.

Ja mikä oli lopputulos?

Rypälepommeja, kranaatteja, napalmia,

kaasua, köyhdytettyä uraania.

Made in USA, China, Russia, France,

England, Brasilia, Switzerland.

Suoria rivejä, maastopukuja

ja kiillotettuja saappaita.

Kivettynein kasvoin

sormet liipaisimella

he seisovat

 tulikomentoja odottaen…

Herra,

me olemme todellakin menneet

ja tehneet.

Nostaneet kiven maasta

kuin Kain.

Ja siksi

paratiisin tuolla puolen

nousee taivaalle savua

krematorioiden piipuista.

Homo sapiens,

Kainin merkki

otsaan tatuoituna,

hän vaeltaa

jätevuorien ja markettien ohi,

kyyristyy suojaan,

kun ohjukset lentävät

ja illan hämärtyessä

vetää ylleen repeytyneen pahvinpalan

ydinjätteiden loppusijoituspaikan porttikongiin.

Ecce homo!

Jumalani, Jumalani,

miksi meidät hylkäsit?

Koska näin teit, rukoilen:

Herra meitä armahda!

Herra meitä armahda

ristisi valolla

sen julmuudella,

sen lempeydellä,

sen hyväilevällä kauneudella

kun Ihmisen Poika

vuotaa verta ja vettä,

hikeä ja kyyneliä…

Hänet on hylätty,

hänessä on Kainin merkki,

enkelin sormenjälki.

Hän on radioaktiivinen ja

saastunut, luotien lävistämä.

Hän on pakolainen, homoseksuaali.

Hän on outo, ei kukaan

tai sitten joku toinen.

Nimeä vailla, paperit hukassa.

Jostain karannut tai karkotettu.

Ihmisen näköinen

Kain ja Abel yhdessä,

Ihmisen Poika.

Jumalani, Jumalani,

Jobille sinä puhuit.

mutta ristillä sinä vaikenit.

Sillä poikasi ja tyttäresi veri huutaa maasta,

joku painaa liipaisinta

ja ohjus osuu kohteeseensa.

Ihmisiä kuolee

ja Jumalan Poika kuolee ristillä.

Minä tiedän,

että sinä vaikenit,

koska se olit Sinä,

joka kuolit!

Sinä!

Abelin kuolema

Kainin kädestä.

Jumalan kuolema Jumalan kädestä.

                    ------

Salamoiva, leimuava miekka

on lävistänyt sydämesi.

On hiljaista.

Paratiisin portit ovat auki.