mökkikuva

mökkikuva

maanantai 17. lokakuuta 2016

Miksi kirkonkellot eivät soi Tohmajärvellä?




Useimmat seurakuntalaiset ovat kyselleet, miksi kirkonkellot eivät soi Tohmajärvellä näiden päivien aikana Aleppon uhrien muistamiseksi.
Eivät soi.

Kampanjan myötä asia oli kyllä vireillä myös meidänkin seurakunnassa. Mutta aikansa pähkäiltyämme totesimme olevan järkevämpää tukea taloudellisesti Aleppon (ja samalla Haitin) uhreja kuin soittaa kelloja.



Hyvä aie kohtasi myös muutamia käytännön ongelmia. Lähtökohtaisesti kaikki soitettavat kellot (Kirkkoniemi, Värtsilä ja Tikkala) ovat käsin soitettavia. Kirkkoniemessä on kyllä tietokoneohjattu kellonsoittokoneisto, mutta sen uudelleenohjelmointi olisi vaatinut asentajan käyntiä. Kallista ja aikaa vievää.  Kuka Kirkkoniemessä olisi kelloja kuunnellut klo 17 aikaan? Samoin Värtsilä, Kemien seurakuntatalo ja Tikkala olisivat vaatineet paikalle jonkun immeisen, joka päivä klo 17 aina YK:n päivään saakka. On myös hyvä muistaa, ettei seurakunnassa ole vakituista suntiotakaan. Ajattelen tämän onnistuvan parhaiten kaupungeissa ja niissä taajamissa, jossa kirkko on keskellä kylää ja asia muuten teknisesti helposti hoidettavissa.

Ymmärrän alkuperäisen idean tarkoituksen. Soitamme kelloja ja muistutamme ihmisiä nyt juuri tapahtuvasta sotarikoksesta Aleppon sortuvien talojen keskellä. Itsekin kansanmurhia tutkineena ymmärrän tilanteen kauheuden. Mutta kuuluvatko kellomme niiden päättäjien korviin, jotka tästä kaikesta ovat ihan oikeasti vastuussa? On masentavaa lukea erilaisia julkaisuja ja tutkimuksia kansanmurhista, joukkotuhoista ja etnisistä puhdistuksista. Tutkijoiden keskuudessa on yleisesti todettu kansanmurhien olevan tappavimmillaan juuri siellä, missä sitä on toteuttamassa järjestäytynyt yhteiskunta ja valtiovalta. Näin on myös Syyriassa tapahtumassa tällä hetkellä. 
Jumala meitä auttakoon sekä yksilöinä että ihmiskuntana!

1 kommentti:

olli-pekka Sistonen kirjoitti...


Niin se varmasti on ettei Tohmajärven Kirkkoniemen kirkonkellojen soittamatta jättäminen tee seurakuntaa huonommaksi Aleppon uhien muistamisessa. Toivottavasti kukaan nyt ei pahoita mieltä tästä(kin). Muistella ja surra voi monin tavoin. Joskus olen ihmetellyt lehtiä lukiessani että eikö ihmisiä huku muulloin kun juhannuksena ja menehdy liikenneonnettomuuksissa muulloin kun joulun- ja pääsiäisajan liikenteessä. Silloin ainakin tiedotusvälineet laskevat kaikki uhrit ja uutisoivat heistä. Eikö kuolema olekaan samanarvoista? Olisiko tämä kirkonkellojen soittaminen vain ja kuitenkin jonkissortin mainostemppu kirkolta, että saadaan kotimaan asiat vähäksi aikaa muualle ja syrjään lakaistuksi. En tiedä. Eiköhän se rukous maailman hädänalaisten puolesta ja että hallitukset ja hallitsijat saisivat viisautta eripuraisuuden torjumiseksi korvaa kellojen soitattamattomuutta parhaiten.