mökkikuva

mökkikuva

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Messukasukka ja muita historian aarteita

Saatekirje ja esitelmä
Siivosin työhuoneeni kaappia ylimääräisistä papereista. Käsiini sattui kirje, jonka Yrjö Sormunen, Eino Sormusen poika, oli lähettänyt minulle 4.2.2009. Saatekirjeen mukana oli kaksi kopiota: Eino Sormusen esitelmä Tohmajärven kirkkojuhlassa 2.8.1925 "Tohmajärven kirkon ja pappilan vaiheet" ja "Pohjois-Karjalan luonnonkauneutta vaalimaan" -lehtijuttu Karjalan Maa -lehteen 25.8.1925. Viimeksi mainitussa Eino Sormunen vaati Kypärävaaran harjun kunnostamista matkailukohteeksi ja "erakkomajan" rakentamista kyseiselle harjulle. Hän mainitsee Riikolan kylän miesten rakentaneen harjulle jo näkötornin ja, että "tänä kesänä on Kypärävaaralla käynyt 80 automatkuetta, muita ajopelejä mainitsematta."

Luin suurella mielenkiinnolla Eino Sormusen kirjoittamaa esitelmää, joka oli pidetty Tohmajärven kirkossa elokuussa 1925. Tuohon aikaan hän oli vielä yliopiston kirjoissa, mutta laajentavat opinnot olivat meneillään. Valitettavasti lupaava yliopistomiehen ja Luther-tutkijan ura päättyi  hänen tultua valituksi uuden Kuopion hiippakunnan piispaksi v.1939. 

Mistä Eino Sormunen kirjoittaa? Hän käy läpi Tohmajärven kirkon ja pappiloiden historiaa. Esitelmän ensimmäisessä kappaleessa hänen lennokas tyylinsä puhkeaa varsinaiseen kukkaan hänen lausahtaessaan: ""Ihmissielu joka ei vielä ole sidottu maan multaan ei voi liikutuksetta kulkea oman kotikirkkonsa ja pappilansa ohitse. On kuin hän näkisi esi-isänsä samoja polkuja kulkemassa varsi kumarana työn ja murheen taakasta. Ahdas ja pimeä hänellä on pirtti ja iloton elämä, mutta suurempi on sisäinen ahdistus ja vaiva siitä, ettei vain iäisen elämän tie peittyisi pimeään." Tyyli on ylevää ja korkealentoista, ehkä hivenen jopa sellaista, jota nykyään nimitettäisiin "ohueksi yläpilveksi" vailla kiinnekohtaa todelliseen elämään. 

Esitelmöitsijä mainitsee ohimennen luterilaisen "rukoushuoneen", joka hän esittää olleen jo olemassa ennen v.1650 (siis ennen seurakunnan perustamista). Saman seikan kertoo myös Veijo A. Saloheimo kunnan ja seurakunnan yhteisessä juhlakirjassa vuodelta 1956. Eino Sormunen mainitsee rukoushuoneen olleen "varsin rikkaasti koristeltu." Minkä näköinen ja oloinen tuo rakennus on muutoin ollut, siitä ei ole jäänyt muistikuvaa historian lehdille puhumattakaan rukoushuoneen paikasta. 

Mielenkiintoinen yksityiskohta esitelmässä on maininta kirkkoherra Johan Kyanderin hankkimasta messukasukasta vuodelta 1738. Eino Sormunen kertoo, kuinka tuo "kaunis messukasukka, hienoa silkkibrokaadia... on käytännössä tässä juhlassamme." Siis vuonna 1925. Todellakin, Tohmajärven seurakunta omistaa edelleen kaksi vanhaa messukasukkaa. Kumpi lienee tämä Kyanderin hankkima? Tai sitten ei kumpikaan. Blogin lukija voi tutkailla kasukoita näistä kuvista. Jos jompikumpi näistä on tuo edellämainittu, lienee oikeutettua todeta kyseisen vaatteen olevan jopa nykyistä kirkkoa vanhempi! Harmi, ettei Eino maininnut tarkempia tuntomerkkejä...

Palaan Eino Sormusen esitelmään vielä jossain tulevassa  blogissani.  Erityisenä mielenkiinnon kohteena on 1900-luvun alun tapahtumat Tohmajärven kirkonmäellä ja ne radikaalit muutostyöt, joita kirkossa silloin tehtiin.
Ns. Lilja-kasukka


Ns. Pyhä Kolminaisuus-kasukka

Ei kommentteja: