mökkikuva

mökkikuva

lauantai 2. tammikuuta 2016

Aika kuluu harppauksin



Olen alkanut nimittää joitakin paikkoja ns. muistipaikoiksi. Yksi niistä on Sinisentien varrella, vähän matkaa Lahdenperäntien risteyksestä eteenpäin. Tien molemmin puolin kasvaa mäntymetsää, joka on suunnilleen kolmekymmentä vuotta vanhaa. Muistan Tohmajärvellä asumisen alkuajoilta, kuinka tuon metsän yli saattoi nähdä, aina kauempana olevalle bussipysäkille saakka. Kerran siinä pysäkillä seisoikin poliisiauto nopeuksia mittaamassa. Sitten puut kasvoivat ja tuo näköyhteys puiden yli katkesi. Siitä lähtien olen tarkkaillut tuon metsän kasvua ja samalla ihmetellyt ajankulua. Poliisiautoakaan ei ole enää näkynyt. Liekö liikkuvan poliisin lakkautus purrut… Tuota metsää olen ruvennut nimittämään myös ”muistometsäksi”.  Sen kasvua seuraamalla olen voinut havainnoida ajan kulua, joka näyttää ottaneen välillä isoja harppauksia.
Saarnaajan kirjassa on hieno sana: ”Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.” (Saarn 3:15). Tämä sana voidaan ymmärtää samalla kertaa sekä laiksi että evankeliumiksi. ”Lakia” ja tuomiota siinä on se, että Jumala tuo kerran julki kaikki ihmisten aivoitukset ja pahat teot. Kukaan rosvo ja konna ei pääse karkuun, ei massamurhaajatkaan. Aika voi peittää pahat teot unohduksen yöhön, mutta Jumalan kaikkinäkevä silmä valaisee pimeät loukotkin. ”Missä ihminen kulkeekin, Herra näkee hänet ja tarkkaa hänen askeleitaan.” (Snl 5:21). Evankeliumia tuossa Saarnaajan kirjan kohdassa on kuitenkin se, ettei mikään joudu hukkaan tai häviä lopullisesti. Ihminen suree mennyttä aikaa, ihmisiä, sitä elämäntapaa, joka meni heidän mukanaan, ja jopa lapsuudenmaisemia, joita ei enää ole. Jumalan maailmassa kaikki on kuitenkin toisin. Jumala on tallentanut suureen keskusvarastoonsa kaiken sekä menneen ajan että sen tapahtumat. Kaikki on tallella.
Tallella on myös ensimmäinen rannekelloni, vaikkakin ilman hihnaa. Sveitsiläinen Ermano

Aikaa on todella kulunut edellisestä blogikirjoituksesta. Vuoden loppukuukaudet olivat aika kiireisiä. Aikaa ei löytynyt millään blogin kirjoittamiseen ja tekstien viimeistelyyn. Tässä kuitenkin tämä sepustus! Hyvää uutta vuotta 2016 kaikille blogin lukijoille!

2 kommenttia:

Aili Mummo kirjoitti...

Kiitos Mikko Lappalainen! Hyvää ja siunauksellista vuotta 2016 myös sinulle ja läheisillesi! ♥♥♥

Anonyymi kirjoitti...

Miun muistimetsäni on Kaurilasta, kuusentaimikkorinne noin 65 vuoden takaa. Ajoimme kunnanlääkäriin Kemieen naapurin kuorma-autolla, kun olin lapsena repäissyt käsivarteni tikattavaan kuntoon leikeissämme. Kuinka lienen kiinnittänyt huomioni siihen rinteeseen silloin ja monesti vuosikymmenien aikana ohi ajaessa seurannut sen näreikön kasvua, harvennuksia jne. muistaen samalla sitä dramaattista onnettomuutta.