mökkikuva

mökkikuva

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Eläimellistä menoa



Puhutaanko täällä minusta?
  (kuva K.Lappalainen)
Tyttärien kotieläinten myötä suhtautumiseni kissoihin ja koiriin on muuttunut monin verroin positiivisemmaksi.  Varsinkin suhde koiriin on muuttunut toisenlaiseksi tyttären Ronja-huskyn kautta. Lapsuudenmuistot koirista olivat kyllä toisenlaiset. Muistan elävästi lapsuuden ajan koiralaumat talvisessa kirkonkylässä. Ne olivat enemmän kuin pelottavia pienelle pojalle. Ikkunan takaa vain katseltiin, kun kylän koirat jättivät merkkejään pihan lumikinoksiiin ja haukkua räksyttivät.



Koirista Raamattu puhuu varsin vähän, usein vielä melko vähättelevissä yhteyksissä, kuten esimerkiksi ”elävä koira on parempi kuin kuollut leijona" (Saarn. 9:4). Koira mainitaan usein haukkumassa ja raatoja syömässä (1. Kun.14:11, 16:4, Ps.59:6, Jer.15:3). Ilmestyskirjassa ”koirat” jäävät muiden pahantekijöiden tavoin Jumalan valtakunnan ulkopuolelle (Ilm. 22:15) Johannes lienee kuitenkin tarkoittanut jotakin aivan muuta kuin canis lupus familiarista (koiran tieteellinen nimi)…



Husky nukkuu toisinaan kerällä
Kissa kerällä
Itselleni on jäänyt elävästi mieleen opiskeluajalta Aarne Toivasen raamattuluennot, jossa hän mainitsi pahan Iisebelin tulleen syöstyksi alas ikkunasta, niin että lopulta koirat söivät hänen ruumiinsa. Jäljelle ei jäänyt muuta kuin ”pääkallo, jalat ja kädet” (2.Kun 7:30-37) Tisbeläisen Elian ennustus (”Isebelin syövät koirat Jisreelin maatilalla, eikä kukaan hautaa häntä.”) toteutui tismalleen, vaikkakin hänen kuolintapansa oli kyllä aika karmaiseva. Hovimiehet syöksivät hänet alas ikkunasta niin, että verta roiskui seinään ja hevosten päälle. Sen jälkeen Israelin kuningas ajoi vaunuillaan hänen ylitseen ja koirat hoitivat loput. Voidaan kysyä: kumpi on julmempi luontokappale, koira vai ihminen? Vastaus on selvä: ihminen  harkitsevana ja tiedostavana olentona on satoja kertoja julmempi ja väkivaltaisempi kuin koirat tai kissat. Ihmisellä on kyky moraaliseen harkintaan toisin kuin eläimillä… vai onko?
Minulla on käpälät!

Jos kuitenkin lukija haluaisi löytää edes yhden myönteisen Raamatun kohdan, jossa puhutaan koirista, lienee syytä avata Tobiaan kirja Vanhan Testamentin apokryfeista. Siinä hurskaan Tobiaan matkakumppanina on koira, iloisesti häntäänsä heiluttava otus. Tobiaan kirjassa on kyllä sitten myös maininta kissoistakin, jotka kiipeilevät epäjumalankuvien päällä… Siinä ainoa pyhän kirjan kohta, jossa puhutaan kissoista! Vaikka kissaa ei mainita Raamatussa nimeltä, lienee niitäkin koskenut Israelin kansan kulttisääntöihin kuuluva saastaisuus-sääntö: ”saastaisia ovat myös kaikki nelijalkaiset eläimet, joilla on käpälät.” Eli siis: kissoja (ja koiria) ei tule syödä!
 Jos joku on kiinnostunut Raamatun ajan eläimistä ja muusta elämänmenosta kannattaa tutustua kirjaan: Pesonen – Valkama: Arkielämä Raamatun aikaan, Kirjapaja, Helsinki 2010.

Saattapi olla, että blogikirjoituksia ilmaantuu näin kesäaikaan vähän harvemmin: kesä ja kesäntyöt kutsuvat!


1 kommentti:

Mikko Lappalainen kirjoitti...

Muutin kommentiasetuksia. Tässä koeyritys!
terv
bloginpitäjä