mökkikuva

mökkikuva

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Kirja, joka kertoo kirjailijasta, joka kirjoitti kirjan kirjailijasta, joka kirjoitti kirjan




Kirja joka kertoo kirjailijasta on Juhani Salokanteleen kirja Jaan Krossista, virolaisesta kirjailijasta (Sivistystahto – Jaan Kross, hänen teoksensa ja virolaisuus, 2008, Helsinki). Erinomainen teos! 

J.Kross (kuva Guenter Prust)
Kirjailija, joka kirjoitti kirjan kirjailijasta on siis Jaan Kross (1920-2007), virolaisen kirjallisuuden suurmies. Hänen merkittävyyttään kuvastanee lehtikuva Krossista pitämässä puhetta Viron itsenäisyyspäivänä 24.2.1989 Toompean linnan edustalla, kun Viron sinimustavalkea lippu kohosi neuvostovallan jälkeen ensimmäistä kertaa Pitkän Hermannin torniin. Merkkimies siis. Paikka ja tapahtuma lienee ollut myös tärkeä Krossille itselleen: olihan hän niitä virolaisia, jotka tulivat ensin saksalaisten ja pian sen jälkeen venäläisten miehittäjien pidättämäksi. Mikä tunne hänelle ja muille virolaisille nähdä oma lippu salossa!


Se kirja kirjailijasta taas on Krossin pääteos ”Uppiniskaisuuden kronikka” (Kolme katku vahel, 1–4) , jota pidetään yleisesti Jaan Krossin pääteoksena. Onhan kirjassa kokoakin: suomalainen käännös 1245 sivua! Kirjalla on muuten mielenkiintoinen sen alkuperäinen nimi:  ”Kolmen ruton välissä”. Ruttoepidemioita 1500-luvun Tallinnassa todellakin esiintyi useita. Päähenkilön ensimmäinen vaimo ja osa lapsista menehtyivät kyseiseen tautiin. Kirjan traagisimpia kuvauksia on se, kun kirkkoherra kaivaa itse vaimolleen ja lapsilleen haudan ja toimittaa hautaan siunaamisen…


Pyhän Hengen kirkko (kuva Markus Kontiainen)
Se ensimmäinen kirjailija, joka kirjoitti kirjan, on Tallinnan Pyhän Hengen  (Puha Vaimu) seurakunnan kirkkoherra ja kronikoitsija Balthasar Russow. Hän kirjoitti kirjan ”Chronica der prouintz Lyfflandt” eli Liivinmaan kronikka (v. 1578). Siinä kirjassa Russow kirjasi tapahtumia muodostumassa olevassa Virossa 1200-luvulta kirjoittajan omiin päiviin asti. Russow oli siis ihan oikea historiallinen henkilö.


Kuka oli tämä ”paksupäinen talonpoikaistollo”? Tällaiseksi aatelismies Tönnis Maydell haukkui kirjeessään tätä kirjailevaa kirkkoherraa. Helpointa olisi passittaa kyselijä kirjastoon ja käskeä lainaamaan J.Krossin kirja ja pyytää häntä kahlaamaan 1245 sivua läpi.  Balthasar Russow (kirjassa usein Palle) oli talonpoikassäädystä noussut virolainen ajurinpoika, joka kohosi säätyynsä nähden korkealle. Krossin kirja on värikäs elämänkerta värikkäästä miehestä, joka ehti olla kolme kertaa naimisissa, kirjoittaa kronikan, josta tuli aikansa bestseller, puuhata kaikenlaista ja ennen kaikkea kumartaa milloin ketäkin vallanpitäjää aikana, joka oli Viron levottomimpia. 


Mikä Krossin kirjassa kiehtoo? Vaikea sanoa. Syitä on kyllä moniakin. Jaan Krossin taitava ajankuvaus. Päähenkilön sivullisuus ja yksinäisyys ja toisaalta hänen aitoutensa olla sitä, mitä hän on: virolainen keskellä saksalaista kirkkoa ja sivistyneistöä.  Vaikeudet ja elämän ahdistus, josta Russow selviää jääräpäisyydellään. Taitaa hän välillä rukoillakin, kirkonmies kun on.  


Kirjassa viehättää myös Krossin tietoinen valinta kirjoittaa mammuttimainen romaaninsa monologin muotoon. Lukija kulkee halki historian aivan kuin Balthasarin olkapäällä istuen nähden kaiken hänen silmillään, ajatellen hänen ajatuksiaan, tuntien niin kuin hän tuntee. Kirjassa on myös kiehtova kuvaus ”Liivinmaan kronikan” kirjoittamisesta. Päähenkilö nuuskii ja kyselee vanhoista asiakirjoista, penkoo kaupunginarkistoa, ähisee ja puhisee käsikirjoituksena kanssa kuin lasta synnyttävä nainen… Hän taistelee saadakseen käsikirjoituksen valmiiksi; sitä jopa yritetään varastaa ennen sen lähettämistä August Ferherille Rostockiin. Vaivalloinen työ kuitenkin palkitaan ja ensimmäiset kirjatynnörit saapuvat  laivalla Tallinnan tullisatamaan… Kirja ei aikanaan mairitellut Liivinmaan saksankielistä aatelia. Ei siis ihme, että Russowilla oli monia vihamiehiä. Tuo kronikka on muuten ilmestynyt myös suomeksi vuonna 2006 Suomalaisen Kirjallisuuden seuran julkaisemana. Eikun lukemaan! Jaan Krossiakin kannattaa lukea. Hän on ikkuna Viroon, virolaisuuteen ja siihen värikkääseen historiaan, joka tapahtui aivan meidän silmiemme alla.


Luettuani Krossin monumentaalisen teoksen jäin miettimään, että Balthasar Russowissa on jotakin, joka muistuttaa itseäni. Mene ja tiedä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos taas hyvästä blogista, Mikko. Joo, kyllä Krossia kannattaa lukea. Suosittelen esim. hänen kaksiosaista muistelmateostaan. Siitä käy hyvin ilmi virolaisten moninaiset ja vaikeat vaiheet viimeisen vuosidadan aikana.

Mikko Lappalainen kirjoitti...

Kiitos kommentista! On se hyvä, että edes joskus joku kommentoi!