mökkikuva

mökkikuva

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

MIksi?

Olen muutamia vuosia lueskellut aineistoa (kirjoja ja nettisivuja), jotka käsittelevät kansanmurhia (eng. genocide). Aihe on kiehtova, mutta samalla luotaantyöntävä. Kuka voi olla kiinnostunut siitä, että ihmisiä murhataan, raiskataan, silvotaan ja pahoinpidellään sekä fyysisesti että henkisesti? 
Vain sadisti on kiinnostunut ITSE asiasta: murhaamisesta ja kiduttamisesta. Filantroopin (kreikk. φίλος, phílos = ystävä, άνθρωπος, ánthropos = ihminen, wikipedian mukaan) tehtävä on koettaa ymmärtää, mikä ihmistä oikein vaivaa ja löytää siihen parannuskeinoja. Aiheen tutkimista voisi verrata lääkäriin, joka etsii oikeaa diagnoosia: kun hän tunnistaa sairauden tai taudin, hän alkaa etsiä siihen lääkettä tai hoitokeinoa. No, näin yksinkertaisesta prosessista ei kuitenkaan ole kysymys. Etsin edelleenkin vastausta peruskysymykseeni: miksi ihminen vahingoittaa julmasti lajitoveriaan ja tekee sen usein täysin vailla mitään empatiaa aina toisen ihmisen menehtymiseen saakka?
Historian professori ja tutkija Wendy Lowerin kirja "Hitlerin raivottaret -- saksalaisnaisia natsien kuoleman kentillä" (Atena, Keuruu 2014) antaa tästä aiheesta paljon miettimistä. Ajattelin aluksi kirjan olevan kevyt, populistinen teos aiheesta. Yllättyin siitä, kuinka hyvin kirja oli kirjoitettu. Yleisen kauhistelun sijaan Wendy Lower syventyy aiheeseensa esimerkillisellä tavalla ja pysähtyy kirjan sivuilla pohtimaan useaan otteeseen ilmiön syitä. Nettiä selaamalla kirjoittajan tausta alkaa paljastua. Hän näyttää kirjoittaneen usean teoksen ja artikkelin Ukrainan holokaustista (juutalaisten joukkotuho). Akateemisesti pätevä tutkija siis. 
kuva kirjasta
Miten nämä tavalliset saksalaiset nuoret (todellakin he olivat nuoria, 20-30 -vuotiaita) naiset saattoivat osallistua joukkotuhontaan joko sen passiivina tai aktiivisina toteuttajina? Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Monet olivat ns. kirjoituspöytätappajia kirjoittaessaan puhtaaksi kirjeitä, käskyjä ja uhri- ja saalisluetteloita. Sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, lastenhoitajia, sihteerejä, ym. Kirja ottaa esimerkiksi muutamia: Erika Ohr, Liselotte Meier, Sabine Dick, Vera Wohllauf, Liesel Willhaus, Erna Petri... ja monia muita. Saksan Punainen Risti koulutti natsivallan aikana 640 000 naista, joista noin 400 000 määrättiin sotapalvelukseen. Yli puoli miljoonaa naista toimi sodan aikana armeijan ja muun hallinnon tukitehtävissä. Noin 30 000 naista toimi Himmlerin SS:n ja poliisin valtuuttamina apulaisina poliisiasemilla, Gestapon päämajassa ja vankiloissa ja keskitysleireillä. Vartijoiksi leireille koulutettiin mm:ssa noin 3500 naista. Osa naisista seurasi miehiään valloitettuun itään vaimoina, äiteinä, tyttöystävinä tai rakastajattarina. 
Ei suinkaan kaikki, mutta osa tästä joukosta tahrasi kätensä vereen joko suoraan tai välillisesti tuossa merkillisessä, kammottavassa seikkailussa luoda uusi, puhdas Eurooppa. Ja jos tilastojen mukaan noin 13 miljoonaa naista ( naisia Saksan koko väestöstä  lähes 40 milj) osallistui aktiivisesti natsipuolueen organisaatioihin, niin mikä onkaan heidän osallisuutensa koko prosessista? Wendy Lower toteaa: "Holokausti- ja kansanmurhatutkimuksen piirissä vallitsee yhteisymmärrys siitä, etteivät joukkomurhan mahdollistavat järjestelmät toimi ilman yhteiskunnan laajaa osallistumista." Aika kuivasti ja akateemisesti todettu, vaikka lausahdus sisältää karmaisevan ja puistattavan totuuden. Kirja kertoo tästä totuudesta yhden esimerkin: "Kun Gestapo kuljetti Lina Haagia lounasaikaan pois tämän kotitalon rappukäytävässä, kaikki naapurit sulkivat ovensa hyvin hiljaa ja huolellisesti." 
Miksi ihminen on aggressiivinen ja väkivaltainen olento? Kirja ei anna yksiselitteistä vastausta. Ideologia, koulutus, olosuhteet ja henkilökohtaiset ominaisuudet. Siinä joitakin syitä, joita kirja esittelee. "Kansanmurha on ajatuksena ja toimenpiteenä ihmisiin liittyvä ilmiö. Kansanmurhan tekoon tarvitaan ihmisen tiedollisia kykyjä, vihan ideologiaa ja kaikkeen siihen kytkeytynyttä myyttistä ja tunnepohjaista voimaa sekä pitkälle kehittyneitä järjestelmiä hankkeen organisoimiseksi ja toteuttamiseksi." sanoo Wendy Lower. Perin inhimillistä toimintaa siis. Inhimillistä sen takia, koska eläimet eivät pysty samanlaiseen tuhoavuuteen. 
Mutta miksi ihminen on sellainen? Sitä edelleenkin ihmettelen. Aivan tavallisia ihmisiä. Näin on todettu monessa kansanmurhatutkimuksessa. Eikä naiset tee siinä poikkeusta.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Asiaa sivusit myös saarnassa tänään Kirkkoniemen Jumalanpalveluksessa.
Oli tosi selkeää saarnaa, - virret ja kuoron laulu koskettavia. Kaiken kaikkiaan juhlallinen kokonaisuus, kun vielä lopuksi kunnioitimme sankarivainajiamme kirkon pihalla.

Timo Lappalainen kirjoitti...

Natsipsyykeä parhaiten valaiseva kirja on romaani, Jonathan Littellin "Hyväntahtoiset". Myös romaanina onnistunut - vetävää kerrontaa.