mökkikuva

mökkikuva

lauantai 10. tammikuuta 2015

Kun katselen pihalle päin

Kun katselen pihalle päin, niin mitä näen? Tyypillisen, suomalaisen maalaistalon pihapiirin: navetta, sauna, aitta, puuliiteri, kaivo ja lato. Näiden lisäksi myös vihannesmaita, perunapelto, marjapensaita ja kaksi omenapuuta. Kaikki siis varsin funktionaalisia rakennuksia ja paikkoja. Syntyneet tarpeeseen. Nälkä, jano ja puhdistautumisen tarve. Siinä muutama tärkeimmistä mainitakseni. Ihmisellä on näiden lisäksi muitakin tarpeita. Tai puhuisinko nimenomaan nyt suomalaisesta ihmisestä. Halu istua oman talonsa portailla ja mittailla silmillään omia mantuja. Mieleen nousee ne lukemattomat isännät ja emännät, jotka kovalla työllään lunastivat torppansa itselleen puhumattakaan niistä siirtolaisista, jotka raivasivat kylmään korpeen oman talon ja pellot perheen asua ja jälkipolven varttua. Oma tupa, oma lupa. Siinä tiivistetyssä muodossa tuo halu ja hinku olla itsenäinen ja itsellinen. Sama tunto lienee ollut myös tehtaan työläisellä, joka hartiapankilla rakensi oman talonsa kaupungin uusille asuinalueille. Lienee jäänyt unohduksiin se tieto, että satoja rintamamiestaloja nousi myös kaupunkeihin... (ns. rintamamiestalo: samanlaisella pohjapiirroksella tehty 1½-kerroksinen, puurakenteinen ja harjakattoinen omakotitalo, jossa rakennuksen keskellä olevan yhden savupiipun ympärille sijoitettiin kaikki asuintilat. Nelijakoisessa alakerrassa oli eteinen eli porstua, kaksi huonetta ja keittiö, Wikipedia).

Istun mökin portailla ja muistelen Manchan Liathilaisen (Manchán mac Silláin k. 664 jKr, Irlannissa) nimiin laitettua hienoa runoa "The Wish of Manchán of Liath". Runo alkaa sanoilla: "I wish, O son of the Living God, ancient eternal King, for a secret hut in the wilderness that it may be my dwelling." Runo on alunperin kirjoitettu iiriksi ja käännetty sittemmin englanniksi. Tuo ensimmäinen säe kuuluu suomeksi: "Elävän Jumalan Poika, ikiaikojen Kuningas, minä pyydän sinulta asunnokseni salaista majaa erämaassa.". Runo jatkuu hersyttävällä kuvauksella siitä, millainen tuon paikan tulisi olla. Syvänsininen lähde, kirkas lammikko, puro, kaunis metsä lintuineen, mehevä pelto, kirkko tai kappeli, muutama mukava kaveri ja jopa saunakin! Vaikka todennäköisesti kyse on ollut pienestä luostariyhteisöstä metsän keskellä, kuvaus sopinee kelle tahansa, joka kaipaa "oma majaa" tämän nykyisen ankaran ajan keskellä. Sitä majaa, jonka portailla voisi istuskella tuumailemassa maailman menoa.

Runo päättyy komeasti:
"Tällaiseen talonpitoon ryhtyisin,
tällaisen elämän valitsisin empimättä;
tuoksuvaa tuoretta purjolaukkaa,
kanoja, täplikkäitä lohia, mehiläisiä.
Vaatetta, ravintoa yllin kyllin
hyvämaineiselta Kuninkaalta,
ja kaikkia paikkoja
joihin saa hetkeksi istahtaa
rukoilemaan Jumalaa."

1 kommentti:

Matti Perälä kirjoitti...

Ikiaikainen unelma!