mökkikuva

mökkikuva

lauantai 10. tammikuuta 2015

Onko siellä ketään?

Auringonlasku Kemien yllä
Auringonlasku Kemien yllä
”Missä kaikki ovat?” on kuuluisan italialaisen fyysikon Enrico Fermin (1901-1954) kysymys, johon kukaan ei ole vielä löytänyt tyhjentävää vastausta. Jos maailmankaikkeudessa on muuta älyllistä elämää kuin ihmiskunta, niin miksi tätä ei ole havaittu? Tai kansan kielelle käännettynä: missä ne oikein ovat?
Tämä kysymyksenasettelu on astrobiologiaan, älyllisen elämän olemassaoloon liittyvä paradoksi ja astrobiologian kulmakivi. Todennäköisesti Maan kaltaisia elinolosuhteita löytyy taivaalta. Tämän olettamuksen pohjalta avaruustutkimus etsii paraikaa kuumeisesti ns. eksoplaneettoja, joilla oletetaan olevan jotain elollista elämää. Seti-projekti seuloo avaruudesta tulevaa dataa. Toistaiseksi mitään järkevää ja loogista viestiä ei ole saatu siepattua. Suurin kysymys on kuitenkin se, että onko tuo ”elämä” kehittynyt sille asteelle, että heitä tai niitä kiinnostaisi lähteä etsimään muita sivilisaatioita avaruuden tyhjyydestä. Tieteiskirjailija Arthur C. Clarke on sanonut varsin sattuvasti: ”On olemassa kaksi vaihtoehtoa: olemme yksin tässä universumissa tai sitten emme ole. Kumpikin vaihtoehto on kauhistuttava.” Toisaalta samainen mies on vakuuttanut – vähän pilke silmäkulmassa --”universumin olevan täynnä älyllistä elämää. Se on vain liian älyllistä tullakseen tänne.” No, toistaiseksi mitään järkevää ja todistettua havaintoa ”vierailijoista” ei ole ilmaantunut. Ufohörhötys on oma uskonlajinsa. Siitä ei tämän enempää.
Avaruudessa vallitsee varsin ankarat olosuhteet. Elämän ilmaantumiseen tarvitaan tietyt olosuhteet ja pitkä tasainen jakso, jossa tuo elämä voi kehittyä. Saattaa olla, että tämä ekosysteemi, missä me elämme, on ainoa ja jopa ainutkertainen. Jumala on sysännyt kehityksen liikkeelle tässä yhdessä ja ainoassa paikassa. Muita ei ole. Tämän takia tähtitaivasta katsellessamme podemme ihan syystä ”kosmista yksinäisyyttä”.
Entäs jos ihan oikeasti jossakin kaukana on jokin muukin elävien ja tiedostavien olentojen yhteisö? Entäs jos sielläkin joku pysähtyy juuri nyt öisen tähtitaivaan alle ja pohtii: ”onko siellä ketään?”. Pienet mulkosilmät tähyilevät levottomasti taivaalle ja pään antennit värähtelevät

2 kommenttia:

Hannu Kivivuori kirjoitti...

Niinpä niin. Sitäköhän se Konsta Pylkkänenkin pohdiskeli. Tai kuinka tosissaan oli Risto Isomäki?

Anonyymi kirjoitti...

Paljon on ihmettelemistä pienellä ihmisellä. Ja useampi tätäkin avaruuden mysteeriä miettii itsetykönänsä. Mutta yli hilseenhän se menee, täytyy tyytyä siihen minkä konkreettisesti havaitsee.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.

Mirja V