mökkikuva

mökkikuva

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Muutama runo

Torstaina 4.7.2019 Tohmajärven kirkossa pidettiin "Suurin niistä on" -runo ja musiikkitapahtuma. Luin siellä muutamia runoja, joista tässä muutama:


Tohu wa wohu  -- autio ja tyhjä

Maa oli autio ja tyhjä,
tohu wa-vohu.
Valkea tyhjä taulu,
Suuren Mestarin kädessä
jonka silmissä
loistavat kaikki spektrin värit.
Sininen,
punainen,
vihreä,
keltainen
ja oranssi.

Värejä ja ääniä,
sirkuttavia, kurnuttavia,
siriseviä, mylviviä…
meressä, ilmassa ja juuri maalle nousemassa.
Vetämässä ilmaa keuhkoihinsa,
päästämässä suustaan
elämisen riemun kiljahduksen…

Siemeniä ja puita,
emiä ja heteitä,
hedelmiä ja hedelmöittymistä,
elämän
suurta ihmettä.
Ja samalla
kuolemista ja kuihtumista,
maatumista ja muuttumista,
sukupuuttoa,
meteorisadetta
hyökyaaltoja
 ja tulivuorenpurkauksia.
Evoluution voimaa
keskellä
luopumista
ja kuolemaa,
antamista ja ottamista

jotta uutta syntyisi…

Kaiken tämän keskellä
itse Jumala käyskenteli illan viileydessä.
Maailma sykki,
kurnutti, vihelsi ja sirkutti
hänen ympärillään.
Puut tarjosivat hänelle hedelmiään,
kukat hehkuivat parhaimmissaan
kuin hovineidot kuninkaan tullessa
valtakunnansaliinsa.

Vain yksi oli poissa.
Hän,
jota Jumala etsi.
Ihminen.

Hän oli jo mennyt.
Muuttanut kaupunkiin,
vaihtanut osoitetta,
-         ei asu enää täällä –
Hän on päällystänyt katunsa
kivellä ja asvaltilla,
lukinnut betonisen lokeronsa oven
ja nukahtanut
värillisten ruutujen loisteeseen. 

Ihminen,
hän ei ole enää täällä.
Hän on mennyt kivulla synnyttämään
ja otsa hiessä leipäänsä ansaitsemaan,
tuskaansa ja,
kiroustansa kantaen.

Yhä uudelleen ja uudelleen
Aadam löytää itsensä Eevan sylistä
ja Eeva Aadamin.
he etsivät ja janoavat,
itkevät ja nauravat,
elävät ja kuolevat,
huulillaan kysymys,
johon vain Jumala tietää vastauksen:
mitä on rakkaus?



Kuusamoon saakka

Mies ja nainen
ja vanha foordi,
lava-auto, häkäpöntöllinen.

Mies ja nainen.
Uutiskuvassa,
matkalla Kuusamoon,
veteraaniautojen kokoontumisajoon.
Toimittaja kysyy:
Kestääkö rakkaus perille saakka?
Nainen vastaa:
Kyllä se Kuusamoon saakka kestää.

Jättäkää ny jotakin myös paluumatkalle!




Sairas vaimo

Olet sairaana.
Yskit,
hengityksesi rohisee
ja on vaikea olla.
Nyt onneksi nukut.

Rakkaus on siä,
että silitän päätäsi,
harmaita hiuksiasi,
vaikka
sormeni ovat jääkylmät.

Ulkona on harmaata.

Saarna 7.7.2019

Tässä saarna, jonka Marja Multanen luki Tohmajärven kirkossa 7.7.2019 minun puolestani. Viruin kotona sen aikaa kotona tautisena.


Hyvät seurakuntalaiset!
Onko olemassa alempiarvoisia ihmisiä kuin sinä? No, ei tietysti ole, mutta…
Mutta jos ihan rehellisesti alkaisimme tutkia itseämme, alkaakin löytyä aste-eroja. Periaatteessa kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta --- ovatko toiset tasa-arvoisempia kuin toiset?
En mie mikään rasisti ole, mutta…
Liekö kuitenkin tosiasia, että me suhtaudumme joihinkiin ihmisiin alentuvasti,
ihmisiin, jotka ovat jollain tavalla erilaisia kuin ns. enemmistö tai muuten poikkeavia ihonvärin, sukupuolen, sosiaalisen aseman, seksuaalisen suuntautuneisuuden takia.
Sellaisia ihmisiä, joista on jotain pahaa sanottavaa…
Hyvät ystävät! Tällaisten ihmisten kanssa Jeesus kaveerasi. ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
Itämailla yhteinen ruokailu oli osoitus voimakkaasta yhteydestä ja yhteen kuuluvaisuudesta. Ennen vanhaan beduiinin teltassakin sai vieras oleskella ja syödä samasta astiasta kuin isäntäväki, ennen kuin häneltä edes alettiin kysellä kuka hän on.
Niin voimakas oli ateriayhteyden merkitys! Lukekaapa evankeliumeja läpi ja kiinnittäkää huomiota ateriahetkiin. Keiden kanssa Jeesus ruokaili?
Jeesus sotki toiminnallaan fariseusten ja kirjanoppineiden perinnäissäännöt, eritoten puhtaussäännöt. Syntinen oli samalla kertaa saastainen, eikä hänen saanut koskea.
Mutta, hyvät ystävät, Jeesus teki tyhjäksi toiminnallaan SYYN JA SEURAUKSEN LAIN. Mikä se on?
Se on tämä:
Jos teet syntiä. saat rangaistuksen.
Jos teet hyvää, sinut palkitaan.
Näillä syntisillä, publikaaneilla ja portoilla ei ollut mitään mahdollisuutta pelastua.
Heidät oli jo tuomittu. Ihmiset olivat heidät tuominneet.
Muuten joskus kuulin vitsintapaisena kerrottavan anteeksisaamisesta: Jumala antaa anteeksi, ihmiset ei. Liekö tuttua Tohmajärvelläkin?
Mitä Jumala ajatteli tästä syyn ja seurauksen laista?
Koska Jumala on oikeudenmukainen ja vanhurskas, Hän ei jättänyt rankaisematta synnistä.
Miten se tapahtui? Katselkaa Tohmajärven kirkon alttaritaulua. Siinä on Jumalan vastaus, joka mursi syyn ja seurauksen lain.
Muuten, jos tuo hirmuinen laki olisi voimassa, pääsisikö kukaan meistä taivaaseen?
Todennäköisesti ei.
Hyvät teot, hyvä asenne, sopuisa ja lempeä olemus, väkevä raamatuissa ja veisuissa, oisko niissä jo riittävästi, että Pyhä Pietari edes raoittaisi porttiansa?
No, ehkä raoittaisi ja kysyisi, kukas fariseus se siellä, yrittää taivaaseen omilla ansioillaan!
Hyvien ihmisten perisynti lienee nimenomaan sielun salaisiin sopukoihin kätketty ylpeys, joka kirkkoisien mukaan on synneistä pahin.
Hyvät ystävät,
Jumalan valtakunta ei toimi syyn ja seurauksen lain mukaan. Oikeastaan – tämä oli ihan uusi oivallus tätä saarnaa tehdessäni --- kukaan ei pääse taivaaseen.
Aivan päinvastoin kuin joku pastori Kyllönen kirjassaan ”kaikki pääsevät taivaaseen” – kirjassaan sanoi.
Kukaan ei pääse taivaaseen, ellei Jumala armahda!
Syyn seurauksen hirmuinen laki murtui Jeesuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Paavali sanoo roomalaiskirjeen viidennessä luvussa: ”Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti.”
Syntiset eivät pääse taivaaseen, mutta armahdetut syntiset pääsevät. Kuinka lohdullista se onkaan!
Jumala jopa etsii näitä syntisiä, niin kuin päivän evankeliumin vertauksissa kuulimme.
Jumala sytyttää lamppuja ja lähettää suuren harjansa liikkeelle. Nurkkia valaistaan ja pölyjä lakaistaan, jotta se kallisarvoinen raha / ihminen löytyisi!
Sairaus, kuolema ja elämän vastoinkäymiset luutivat ihmissydäntä, jotta Kristus voisi tulla sielun pöytävieraaksi…
Jeesus sanoo: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”
Liekö ruotsalainen runoilija Ylva Eggehorn ajatellut tätä raamatunkohtaa  kirjoittaessaan seuraavan runon:
”Tahtoisin tulla lähellesi,
kuin kuppi teetä ja parvekkeelle sytytetty lyhty
ja parvekkeen likainen ja pehmeä räsymatto
tai vähän lerpahtaneet kukat illan suussa.
Tahtoisin löytää sanat ja paikan
ja pölyn ja paloöljyn ja teen ja sokeripalojen
hajun
että jäisimme toistemme silmiin
näin, ennen hymyä jota ehkä hetken säästämme
ja sanomalehti rapisisi ja vierähtäisi lattialle
ja lapsi nauraisi hiljaa jostain
ja me vain istuisimme, vain tietäisimme
että Jumala on Jumala.
Ja se riittää. ”

torstai 25. huhtikuuta 2019

Kevään merkkejä

Krookuksia (sahrameita) mökin kukkapenkissä (kuva Eila Lappalainen)
Kevättä on ilmassa! Krookukset kukkivat ja maa alkaa paljastua lumen alta. Tänään veimme ensimmäisen erän siemenperunoita mökille. Mökkitien varrella näimme peuran! Sarvipää katsoi meitä hetken ja pujahti sitten metsän siimekseen. 
Tänään kokoontui pieni joukko liikunnan ystäviä Katri Hirvosen ja liikuntatoimen kutsumana pienelle kävelylenkille Kemien keskustaan. Tutustuimme liikuntahallin vieressä olevan kentän laitteisiin. Itselleni ja vaimolle on tullut tavaksi käydä lähes joka päivä rivakalla kävelylenkillä jo usean vuoden ajan. Kiitos tästä liikuntainnostuksesta kuuluu vaimolle. Pian metsäpolut vapautuvat lumipeitteistään. Voimme laajentaa reviiriä!
Kaikille liikuntaa kaihtaville annan neuvon. Ensi lyhyempi reissu, sitten matkaa hiljalleen pidentäen ja vauhtia lisäten, uusia maisemia etsien. Alussa se on kuin tervanjuontia, sen voin kyllä omakohtaisesti todistaa. Aina on jokin hyvä syy olla lähtemättä ulos... Mutta kun aikaa kuluu, kunto nousee ja ja homma alkaa tuntua hyvältä. Yksi huono puoli kävelyssä kyllä on ja se on se, että lenkkarit pakkaavat kulumaan!