mökkikuva

mökkikuva

lauantai 23. kesäkuuta 2018

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Runo majakanvartijasta


Omistin tämän runon piispa Seppo Häkkiselle hänen 60v-syntymäpäivänään 1.6.2018. 

Majakanvartija (Piispan tehtävä ja kutsumus)

Kapea kiila halkoo yötä.
Valo.
Majakan valo.

Perustus on kalliossa,
ja kallion päällä
kuohuva elämän meri:
sen vesi on suolaista.

Kapea, terävä valo,
elämän meressä,
sen aalloilla,
sielläkin, missä pohjaa ei näy.
Valo,
merkki elämästä,
turvasta, Jumalasta.

Ulkona tuulee, sanovat.
Ei sinne kannata mennä.
Jäädään tänne, takkatulen ja höyryävän kupin äärelle!

Mies vetää lakkinsa syvemmälle päähän,
nousee portaat
ja astuu tuuleen.
Käsi kurottaa kaiteesta otetta,
katse on jo kaukaisuudessa…
Sormet puristuvat kaiteeseen,
katse terästyy:
ulapalla näkyy laivoja!

(kuva: https://wonderopolis.org)

Piispa Seppo Häkkinen 60v

Kesäkuun 1.päivänä Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen vietti 60v-syntymäpäiviään Mikkelissä. Hiippakunnan seurakunnat yhdessä Paavali Juustenin säätiön kanssa lahjoittivat piispalle lahjaksi muotokuvan, jonka on maalannut nuori taiteilija Essi Peltola. Onnea ja siunausta Sepolle!

Piispa Seppo Häkkisen muotokuva

Tuomiorovasti Juha Palm haastatteli taiteilijaa

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Kun hautaan kaatuu

Hautajaisia valmistellessa syntyi seuraava, hivenen leikkimielinen runo, jossa on kuitenkin häivähdys pääsiäisen ilosta:

 "Kun hautaan kaatuu,
sinne maatuu.
Mato syö,
kuolema leikkiä lyö.
Silti nousemme kerran,
kun kuuluu ääni Herran:
Hiphei, kaik syntiset!
Nouskaa ylös!"

Vanhalta hautausmaalta

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Pääsiäisen iloa Värtsilän kirkossa

Kristus nousi kuolleista! Pääsiäispäivän messu kuulutti tänään tätä iloista sanomaa Värtsilän kirkossa. Tuo valokuvassa oleva iso kynttilä (ns Kristus-kynttilä) on ollut käytössä kiirastorstaista pääsiäisaamuun saakka. Kiirastorstaina vietimme ehtoollista Tohmajärven kirkossa ja messun jälkeen tuo kynttilä jäi yksinään palamaan mustalla silkillä verhotun alttariosan eteen.  Pitkäperjantaina Kemien kirkossa (srk-talolla) se sammutettiin, kunnes se syttyi jälleen pääsiäisaamuna  --- kertomaan enkelin viestistä: "Hän ei ole täällä. Hän on noussut ylös!"
Pääsiäisaamun messu oli poikkeuksellisesti Värtsilässä, jotta värtsiläläisilläkin olisi mahdollisuus osallistua tähän jumalanpalvelukseen lähietäisyydellä. Valitettavan harva Värtsilän "pitäjän" asukas oli paikalla....

Värtsilän kirkon alttari

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Risti -- voiton merkki

Kristinuskon ytimessä on merkillinen tapahtuma. Pyhän kirjan päähenkilö tuomitaan kuolemaan ja hänet ristiinaulitaan. Aika outo kohtalo miehelle, joka saarnasi uskosta ja rakkaudesta. Silti tästä totaalisesta epäonnistumisesta kehkeytyi se kristallinkirkkain dogma (oppi): Hän on voittanut synnin, kuoleman ja pahan vallan. Rististä häpeän ja kidutuksen merkkinä tuli voiton ja sovituksen vertauskuva. Sen merkin miljoonat kristityt piirtävät oikealla kädellään otsaan, rintaansa ja hartioihinsa. Sitä merkkiä kunnioitetaan, sitä suudellaan ja palvotaan. Kirkoissa ja kellotapuleissa se on ylimpänä, kuuluttamassa Kristuksen voittoa. ”Ave crux! Spes unica."(terve risti! Ainoa toivoni)

Tohmajärven kirkon alttaritaulu: Mikael Toppelius: Ristiinnaulittu ja Pyhä Kolminaisuus v 1783
Lähikuva alttaritaulusta


sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Marianpäivänä 18.3.2018


Maria, nuori neito

”Nuori neito
--- melkein kuin lapsi
juoksee alas rinnettä,
askeleet kuin linnunsiivet,
kädessään kimppu keväänkukkia.
Poskipäissä,
huulilla,
silmissä,
pohkeissa ja varpaissa ruskeissa
Luojansa ilo.

Hän on Maria, Joosefille kihlattu.

Älä juokse enää,
sanovat kylän naiset.
Salome, Rebekka ja ne kaikki
Nasaretin muut Mariat.
Et ole lapsi enää,
miehelle menet,
kohta lasta liekutat…

Nuori neito
juoksee alas rinnettä,
askeleet kuin linnunsiivet.

Mies pyyhkii hikeä,
höylää lastun, ja toisenkin.
Käden liike pysähtyy,
sillä
alas rinnettä
juoksee hän,
joka on hänelle luvattu.

Katseet kohtaavat.
Mies hymyilee,
mutta tyttö painaa päänsä.
Juoksee, juoksee pois.
Mutta höyläpenkillä
kimppu keväänkukkia…

Isän ja äidin koti
on tyhjä.
Hämärissä huoneissa
on hiljaista.
Ulkona, kedoilla ja laaksoissa väreilee kevät.
Sisällä, huoneessa
odottaa hän,
jonka siivissä on kaikki taivaan värit.”

(tämä runo on omistettu piispatar Maria Häkkiselle)