mökkikuva

mökkikuva

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Palmusunnuntaina

Sain virikkeen Kaisa Raittilan iltahartaudesta kirjoittaa palmusunnuntaista runon. Esitin sen tänään 5.4.2020 palmusunnuntain sanajumalanpalveluksessa Kemien srk-talossa. Runo menee näin:


HÄN KÄY KAUPUNKIIN                      runo palmusunnuntaina 5.4.2020

Hän käy kaupunkiin.
Galilean mies,
aasilla ratsastaen.

Kaukana ovat
Nasaretin muurit,
ja Kapernaum,
ja siellä Simonin koti.
Kaukana ovat
Gennesaretin aallot,
keinuvat veneet
ja kalastajien huudot:
Nyt on saalista!
Kaukana ovat
kansan ahnaat silmät ja kädet:
opeta, paranna, lohduta.
Anna leipää,
anna kalaa,
anna toivo.

Hän käy kaupunkiin.
tuo Galilean mies,
aasilla ratsastaen.
 Kysyviä ja nälkäisiä
silmiä katu täynnä.
Kuka olet
ja mitä teet täällä?
Sinäkö Messias
ja tuo rääsyläisten joukko,
sinun seuraajasi,
sinun hovisi:
karkeita miehiä ja naisia!

Mitä tänne tulet,
tämä on pyhä kaupunki!
Katso muureja ja portteja
ja temppeliä:
Salomon rakentamaa.
Uhrisavu nousee
täällä alati.
Lampaat ja vuohet määkivät,
ja naudat mylvivät
kun heidän kurkkunsa leikataan auki.
Katso, sinä Galilean mies:
täällä kaikki tapahtuu Jumalan kunniaksi.


Hän käy kaupunkiin.
tuo Nasaretin, Galilean ja Gennesaretin mies,
aasilla,
aasintamman varsalla ratsastaen.

Onko sinun ikävä
Galileanmeren tuulia ja aaltoja,
erämaan hiekkaa ja kiviä,
Saaronin laakson keväisiä liljoja
ja sitä vihantaa ruohoa,
jota lampaat ja vuohet
ahmien syövät?
Käyt kaupunkiin,
jossa on ahtaat kujat
ja loppumaton kielten Baabel
ja kakofonia.
Hajut, huudot ja se tungos,
salakavalat katseet
ja hennatut silmät
kujien hämärässä.
Kolikkojen kilinä pöydillä
ja sydämissä
loputonta kaupankäyntiä toreilla ja kujilla.

Ja kaiken yllä
temppelin ja Antoniaan linnan varjo.
Ylipappien katseet ja
sotilaiden viivasuorat suut.
Tämä on kaupunki
niille, joilla on valta ja voima.
Heidän on ruoskintapaalu linnan pihassa.

Hän käy kaupunkiin,
tuo Galilean mies,
ottaa aasin harjasta kiinni
ja laskee jalkansa kiveykselle.
Nuo jalat,
jotka Maria kerran voiteli.
”Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua”,
näin Johannes muisteli.
Maan ja mullan tuoksua,
kitkeränsuloista.

Siunatut jalat,
jotka Maria voiteli
hänen hautaamistaan varten.
Jalat,
joiden läpi sotilaat
iskivät yhden ainoan naulan.

Maria rikkoi sinetin
ja valutti
kallisarvoisen öljyn jaloillesi
ja kuivasi ne hiuksillaan.
Kuolema ja kärsimys
rikkoi sinun henkesi ja ruumiisi,
sinä Galilean mies.
Sinä annoit kaiken pois,
niin kuin Mariakin.
Kallisarvoisimman.

Särkynyt pullo
ja murrettu sinetti
ja sinun särkynyt ruumiisi,
ristillä auringon laskiessa.

Mikko Lappalainen

tiistai 31. maaliskuuta 2020

Viruksen varjossa


Elämme kummallisia aikoja. Se, mikä oli varmaa ja ennustettavaa, on muuttunut epävarmaksi ja ennakoimattomaksi. Terveys, elämä, läheiset, työpaikka, ansiotulot. Inhimillinen kosketuskin on tauolla. Tavallinen kaupassakäyntikin voi olla vaarallinen arkiaskare. Mistä löytäisin lujaa maata jalkojeni alle?
Näiden uhkakuvien keskellä olen palannut yhä uudelleen tavailemaan espanjalaisen mystikon Teresa Avilalaisen (1515-1582) ”kirjanmerkkiä”. Tällä pienellä rukouksella ja aforismilla on todellakin erikoinen nimi: ”Teresan kirjanmerkki”. Ehkä hän ajatteli sen pienelle lapulle kirjoitetuksi vakuutteluksi, jota voi pitää lukemansa kirjan välissä merkitsemässä sitä kohtaa, jota on juuri lukemassa. Tai sitten se on ns. hengellinen kirjanmerkki ihmisen ”elämän lehtien” väliin muistuttamaan Jumalan huolenpidosta. Teksti kuuluu näin, sekä suomeksi että espanjaksi:

”Älköön mikään
huolettako sinua.
Älköön mikään
pelottako sinua.
Kaikki on ohimenevää.
Kärsivällisyys
voittaa kaiken.
Siltä, joka pysyy Jumalassa.,
ei puutu mitään.
Jumala yksin riittää. ”

”Nada te turbe,
nada te espante;
todo se pasa,
Dios no se muda.
La pacientia todo lo alcanza.
Quien a Dios tiene nada la falta:
solo Dios basta.”

Mikko Lappalainen
rovasti

lauantai 21. maaliskuuta 2020

Sisäinen rauha 3



Sisäinen rauha – mahdottomuus tänä aikana? 3 osa


Hiljainen rukous

Erästä kristillisen mietiskelyn muotoa kutsutaan nimellä keskittävä rukous, mutta nimitykset eivät ole kovin tärkeitä. Tällaisessa rukouksessa on kyse siitä, että rukoilijassa on herännyt kaipaus vähentää sanoja ja viipyä enemmän hiljaa Jumalan kasvojen edessä.

Tämäntyyppisessä hiljaisessa rukouksessa ei mietiskelyn kohteena ole edes Raamatun sana, vaan rukoilijan koko olemus yksinkertaisesti suuntautuu Jumalaan/Kristukseen. Hiljaisuudessa ajatukset pulppuavat mieleen, mutta ei se mitään, rukoilija voi tyynesti todeta, miten mieli vaelsi taas johonkin muualle, päästää ajatuksesta irti ja palata suuntautumaan Kristukseen. Rukoushetki koostuu tällaisesta irti päästämisestä ja palaamisesta keskukseen, Kristuksen lähelle.

Avuksi voi valita itselleen rukoussanan, ”pyhän sanan”, jota hiljaa mielessään toistelee. Sen tulee olla lyhyt, yksi tai enintään kaksi sanaa. Esimerkiksi Jeesus, Herra armahda tai Tässä olen. Rukoussana ei ole mantra, vaan sen on tarkoitus auttaa pysymään suuntautuneena Jumalaan. Jos mieli tyyntyy niin että rukoussanakin jää tarpeettomana pois, hyvä niin.

Jos maltat istua hiljaa paikallasi tällaisessa rukouksessa esimerkiksi 20 minuuttia, saatat rukoushetkesi loppupuolella havaita, että ajatusten rumba on laantumaan päin. Mutta vaikka näin ei kävisi, voit tyynesti todeta Jumalalle että ”tällainen tämä rukoukseni nyt oli” ja palata levollisesti muihin puuhiisi.

Tällainen mietiskely pitkäjänteisesti harjoitettuna voi olla tie kestävämpäänkin tyyneyteen elämän myrskyissä. Mutta Jeesuksen seuraamisen tie ei automaattisesti merkitse ”ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa”. Se on vehnänjyvän ja palvelemisen tie. Seuraavat kolme lausetta kuvaavat, miten perusinhimillisten tarpeiden vastaista mietiskely pohjimmiltaan on. Kuitenkin kaiken pohjalla on niin syvä turvallisuuden tunne, että nämäkin tavoitteet tulevat mahdollisiksi:

Päästän irti turvallisuuden tarpeestani.

Päästän irti arvostuksen ja kiitoksen saamisen tarpeestani.

Päästän irti kontrollin ja hallinnan tarpeestani.

Tätäkin on sisäinen vapaus, että minua ei enää hetkauta suuremmin ihmisten moitteet eivätkä kiitokset. Kun turvani on Jumalassa, minun ei tarvitse etsiä turvallisuutta esimerkiksi kuluttamisesta tai ripustautumisesta toiseen ihmiseen. Kun päästän irti ylimitoitetusta elämäni hallinnan tarpeesta, en putoa tyhjyyteen, vaan Jumalan syliin.
Tällaisella rukoustavalla on siis yhteytensä myös ihmiskunnan suurimpiin kysymyksiin, kuten miten voisimme vapautua ylikulutuksesta ja palata kunnioittamaan luonnon tasapainoa.
Ehkä koronaepidemia havahduttaa meitä miettimään miten voisimme toteuttaa siirtymän kohtuullisempaan, omavaraisempaan ja kaikessa yksinkertaisuudessaan onnellisempaan yhdessä elämisen tapaan? Vaikeillakin asioilla voi olla annettavaa, vaikkapa viisautta rakentaa toisenlaista tulevaisuutta.

Tänä paastonaikana on tärkeää, ettei seuraa jatkuvasti tiedotusvälineitä ja täytä mieltään vain uutisvirralla. Kohtuus on siinäkin hyve. Sen sijaan voi ajatella, että meille on annettu tämä vauhdin hiljentämisen aika, jotta ymmärtäisimme paremmin, mikä elämässä on olennaista. On hyvä pitää yhteyttä läheisiin, on hyvä kuulostella, mitä omalle suhteelle Jumalaan kuuluu.
Sisäinen rauha ei ole mahdottomuus tänäkään aikana. Ehkä tämä on alkusoittoa sellaiselle ajalle, jossa Jumalan valtakunta saa valaista maailmanmenoa ja uudistaa sitä. Jumala voi tehdä ihmeellisiä asioita, ja sinä voit rauhassa katsella hänen töitään.

Siunausta sinulle arkesi keskelle, kärsivällisyyttä ja voimaa omalla tielläsi Jeesuksen ihmeellisessä seurassa!
Voimallinen Kristus ympäröiköön sinut suojeluksellaan!